Takaisin

Elokuun kolumni

Kulttuurin, taiteen ja hyvinvoinnin suhteesta

Kesällä tuli keskivertosuomalaisen tapaan vierailtua parissa taidenäyttelyssä. Mielenterveyden vuosihuollon virkaa toimittivat niiden lisäksi pari mukavaa musiikkitapahtumaa ja se, että lomalla oli kunnolla aikaa soitella omaksi (ja naapureiden) iloksi. Kesän kokemukset houkuttelivat pohtimaan, mikä merkitys taiteella, kulttuurilla tai luovalla toiminnalla on ihmisten hyvinvoinnille. Edellisillä termeillä tarkoitan oikeastaan mitä tahansa toimintaa, jossa on mahdollista ilmaista itseä (uutta) luovalla, kaavoihin kangistumattomalla tavalla. Se voi olla vaikka skiffle-musisointia, aikakauslehdistä löydetyistä kuvista taiteilua, piirroksia tai viestejä yleisten vessojen seinillä, yhteislaulutilaisuuksia tai puistokonsertteja, asukkaiden yhteinen projekti asuinalueellaan joutomaan muuttamiseksi merkitseväksi paikaksi, eri sukupolvien yhteinen tarinateatteriprojekti jne.

Kulttuuriharrastukset ja taide parantavat ihmisten hyvinvointia ja terveyttä, kertovat esimerkiksi Markku Hyyppä ja Hanna-Liisa Liikanen (2005). Tuoreen väitöskirjan mukaan kuvataideterapeuttinen toiminta kouluissa edistää oppilaiden itsetuntemusta ja oppimista (ks. Jyväskylän yliopiston väitösuutiset). Viime vuosina esimerkiksi kouluissa, lastensuojelussa ja vanhustyössä onkin lupaavasti toteutettu taiteeseen ja kulttuuriin liittyviä kehittämisprojekteja ja kokeiluja (esim. Krappala & Pääjoki 2004, Sava & Vesanen-Laukkanen 2004, Bardy & Känkänen 2005, Hohenthal-Antin 2006). Vuonna 2006 käynnistettiin valtakunnallinen Taide hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisessa -ohjelmahanke, jonka on määrä kestää vuoteen 2016 asti. Hankkeen (jonka muuten löysin tätä kirjoittaessani) www-sivuilla tavoitteeksi esitetään "kartoittaa taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia arjen hyvinvoinnin edistäjinä sekä rakentaa uudenlaista hyvinvointipolitiikkaa, jonka tärkeinä ja arkisina osina ovat myös taide ja kulttuuri". Hankkeessa ovat mukana mm. Nykytaiteen museo Kiasma, Stakes, Teatterikorkeakoulu, Taideteollisen korkeakoulun taidekasvatuksen osasto, Kuvataideakatemia, Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen Kaupunkikulttuuriyksikkö, Terveyttä kulttuurista -verkosto ja työministeriö (ks. Taide hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisessa – ohjelmahanke).

Osallistuin jokunen vuosi sitten täydennyskoulutukseen, jossa opiskeltiin taideterapeuttisten menetelmien soveltamista erityisesti ryhmätyöhön. Koulutusprosessilla oli minulle ammatillisesti tärkeä merkitys. Erityisesti sen jälkeen olen kokenut luovan toiminnan, taiteen ja kulttuurin – en oikein osaa piirtää selvää eroa niiden välille – hyödyntämisen sekä käytännön asiakastyössä että opetustyössä toimivana lähestymistapana. Monta kertaa, ei toki kuitenkaan aina, tämä lähestymistapa on näyttäytynyt myös asiakkaille ja opiskelijoille mielekkäänä. Luovan toiminnan tai taiteen avulla on ollut mahdollista löytää ilmaisuja asioille, joista on vaikea puhua. Sen kautta on voitu etsiä uusia kohtaamisen tapoja ja näkökulmia suhteessa itseen ja elettyyn elämään, toisiin ihmisiin, yhteisöön tai yhteiskuntaan. Omassa elämässäni erityisesti musiikki ja elokuvat ovat tuoneet monissa kohdissa sekä iloa että lohtua.

Taidekasvatuksen professori Inkeri Sava (2007, 54) kirjoittaa, että “luovuus on yhteiskunnallinen ilmiö, mutta toteutuu yksilöllisen mielen ja yhteisön vuorovaikutuksena”. Savan mukaan taiteen keskeinen päämäärä ja tehtävä on maailman valaiseminen, sen näkyväksi tekeminen tai yleensä aistittavaksi tekeminen. Taide voi osaltaan herättää aistimaan ja näkemään sellaista, jota ei ennen ole osannut, halunnut tai uskaltanut nähdä.

Sava (2007, 72−73, 103) pitää luovuuden yhtenä välttämättömänä ja aina läsnä olevana ehtona epävarmuutta ja aukollisuutta, eräänlaista riittämättömyyden tai keskeneräisyyden tunnetta. Samasta asiasta kirjoittaa luovan työn ammattilainen, pianisti, säveltäjä ja kapellimestari Ralf Gothoni (1998) esseeteoksessaan. Gothonin mukaan tarvitsemme välineen luovuuden temmellyskentäksi. Välineen pitää kuitenkin olla tarpeeksi vaikeasti hallittavissa, ilman lopullista osaamisen mahdollisuutta. Gothoni toteaa, että palikoista tornin rakentaminen on lapsellekin luovuuden väline vain niin kauan, kun hän ei vielä hallitse tornin tekoa – tai ei hallinnan jälkeen keksi enää uusia, vaikeampia tehtäviä. (emt., 20−22).

Olen tavattoman iloinen siitä, että sosiaalialalla on kehitetty uusia toimintatapoja ja otettu taiteen ja kulttuurin merkitys vakavasti. Toivon, että kehittämistyö saa jatkoa. En kuitenkaan toivo, että taiteesta tai luovasta toiminnasta tulee tärkeä tai kiinnostava kysymys pelkästään sen välineellisen arvon vuoksi. Haasteen taidetta, kulttuuria tai luovaa toimintaa hyödyntävien työmuotojen soveltamiseen asettaa myös se, että niitä on vaikea palauttaa yksiselitteisiksi tai automaattisesti "monistuskelpoisiksi" käytännöiksi. Mari Krappalaa ja Tarja Pääjokea (2004b, 13) siteeraten: ”Taide on epävarma käytäntö. Sen käynnistämistä prosesseista tai synnyttämistä merkityksistä ei voi olla varma." Mutta samalla: "Taiteen voima voikin piillä juuri siinä, että se voi asettaa liikkuvaan tilaan luutuneita käsityksiä, merkityksiä ja käytäntöjä”.  

On ehkä paikallaan kysyä, miten taiteelle ja luovalle toiminnalle ja niille ominaiselle keskeneräisyydelle on tilaa tässä ajassa, jossa tehokkuus, taloudellisuus ja tuloksellisuus halutaan istuttaa yhä perustavanlaatuisemmiksi arvoiksi. Millainen paikka luovuudelle ja luovalle toiminnalle on niissä 'tehokkaissa' ja 'tuloksellisissa' asiakas-, opetus- tai kasvatuskäytännöissä, joiden nimiin nyt vannotaan? Tai Inkeri Savan (2007, 38) kysymyksiä lainaten: kuinka vapaa itseään toteuttava luova yksilö voidaan säilyttää yhteiskunnassa, joka samalla vaatii yksilön ja hänen (luovan) panoksensa suomalaisen yhteiskunnan käyttöön kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa? Onko itseään toteuttava, vapaasti luova yksilö todellisuudessa arvokas vain ja ainoastaan talouskasvun näkökulmasta?

Kesän kokemuksista jäi mieleen Mäntyharjulla nähty Olli Mantereen veistos "Turvaverkko" – liekö ammattitautia. "Turvaverkko" (ks. Taidekeskus Salmela) muodostuu kiinnipitävistä ja suojaa antavista elementeistä, mutta siitä huolimatta murtuman mahdollisuudet ovat aina läsnä. Sosiaalityössä, ja yleisemmin ihmisten kanssa tehtävässä työssä, olisi tärkeä tiedostaa, että taiteella, kulttuurilla tai luovalla toiminnalla voi olla hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden kokemusten syntymisessä suuri merkitys. Olisi myös hyvä selvittää, voiko ns. taideperusteisella tutkimuksella (art-based research, ABR) olla jotain annettavaa sosiaalityölle. Yhtä kaikki, tärkeää olisi uskoa todeksi ne taiteen ja kulttuurin mahdollisuudet, joilla voidaan tuottaa ihmisten arkielämään kiinnipitäviä elementtejä tai kuroa arjen katkeamia umpeen.

Johanna Moilanen
Tohtorikoulutettava,
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos (sosiaalityö), Jyväskylän yliopisto

Lähteet:

Bardy, Marjatta & Päivi Känkänen (2005) Omat ja muiden tarinat. Ihmisyyttä vaalimassa. Stakes, Helsinki.

Gothoni, Ralf (1998) Luova hetki. Esseitä matkallaolosta musiikissa. WSOY, Helsinki.

Hohenthal-Antin, Leonie (2006) Kutkuttavaa taidetta. Taidetoiminta seniori- ja vanhustyössä. PS-Kustannus, Jyväskylä. 

Hyyppä, Markku T. & Hanna-Liisa Liikanen (2005) Kulttuuri ja terveys. Edita, Helsinki.

Jyväskylän yliopiston väitösuutiset, 4.8.2008:

”Kuvataide terapia edistää oppimista ja itsetuntemusta”.  http://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2008/08/tiedote-2008-08-04-10-22-22-445347

Krappala, Mari & Tarja Pääjoki (toim.) (2004a) Taide ja toiseus. Syrjästä yhteisöön. Stakes, Helsinki.

Krappala, Mari & Tarja Pääjoki (2004b) Johdanto. Teoksessa Krappala, Mari & Tarja Pääjoki (toim.) (2004a) Taide ja toiseus. Syrjästä yhteisöön. Stakes, Helsinki, 5-14.

Sava, Inkeri (2007) Katsomme – näemmekö? Luovuudesta, taiteesta ja visuaalisesta kulttuurista. PS-Kustannus, Jyväskylä.

Sava, Inkeri & Virpi Vesanen-Laukkanen (2004) Taiteeksi tarinoitu oma elämä. PS-Kustannus, Jyväskylä.

Taide hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisessa – ohjelmahanke:
http://www.kiasma.fi/index.php?id=1128&FL=1&L=0

Taidekeskus Salmela / Mantere, Olli: ”Turvaverkko”:
http://www.taidekeskussalmela.fi/index.phpoption=com_content&task=view&id=4&Itemid=2