Helmikuun kolumni
Sosiaalityön käytännön ja tutkimuksen vuoropuhelua
Väittelin tammikuussa 2008 aiheena kansalaisen osallisuus sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmissä. Vanhusten ja lainrikkojien ääntä analysoiden rakensin osallisuuden jatkumon, jonka ääripäinä ovat aktiivinen kansalaisuus sekä vetäytyvä ja syrjässä oleva kansalaisuus. Näiden ääripäiden väliin mahtuu eriasteista osallisuutta yhteistyön tekemisestä sopeutumiseen ja alistumiseen. Osallisuuden lisäksi tarkastelin kansalaisen oikeuksia ja velvollisuuksia, niiden rakentumista ja ilmenemistä asiakkuuskokemuksissa ja kohtaamisissa palvelujärjestelmien työntekijöiden kanssa.
Väitöksen jälkeen minulle on kommentoitu, että tutkimukseni teema ja tulokset ovat kiinnostavia ja tärkeitä. Sosiaalityön tutkijana olen ilahtunut, että tutkimustulokseni ovat löytäneet kuulijoita, lukijoita ja keskustelukumppaneita. Sosiaalityön tutkimuksen mieli, kuten yleensäkin (yhteiskuntatieteellisen) tutkimuksen merkitys rakentuu isolta osin siitä, miten julkaistu teksti elää lukijoiden ajatusten, uusien tutkimusten ja käytännön kehittämistöiden materiaalina. Jos joku kanssatutkija, käytännön kehittäjä tai sosiaalityöntekijä löytää tutkimuksen innoittamana ideoita, jäsennyksiä, käsitteellistyksiä ja teorioita, jotka kantavat omaa työtä eteenpäin, on alkuperäinen tutkimus ollut merkityksellinen ja paikallaan. Näin teoreettisen tiedon muodostus on osa sekä tieteen että käytännön eteenpäin kehittämistä.
Yliopistoissa tutkijat ja opettajat painivat tuloksellisuuden osoittamiseksi ja suorituspisteiden saavuttamiseksi. Eniten meriittiä saa ulkomaisista referee-artikkeleista ja vieraskielisiä (=englanninkielisiä) jatkotutkimusraportteja preferoidaan. Tämä politiikka sotii edellä esittämääni kotimaisen ja kotoperäistä järjestelmää koskevan vuoropuhelun mahdollistavaa käytäntöä vastaan.
Akateemista meritoitumista uhaten rohkaisen kaikkia sosiaalityön tutkijoita julkaisemaan myös suomeksi ja kirjoittamaan alan ammatillisiin ja käytännönläheisiin lehtiin. Jokaisen tutkijan etiikan osana pitäisi olla Sosiaalityön tutkimuksen seurankin strategiassa oleva tavoite; tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelun vahvistaminen. Tämä on mahdollista seuran jokavuotisilla päivillä, suomenkielisten artikkelien ja tutkimusraporttien avulla sekä erilaisissa koulutus- ja seminaaritilaisuuksissa. Tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelun avulla tutkijoiden kosketuspinta sosiaalityön tilanteisiin ja todellisuuteen säilyy ja sosiaalityöntekijät saavat rakennuspalikoita tutkijoiden esittämistä tutkimustuloksista ja jäsennyksistä. Tällöin sosiaalialan ammattilaisina tiedämme yhdessä missä menemme.
Heli Valokivi
