Tammikuun kolumni
Tuula Kostiainen
Kuukauden kolumni
Moniammatillisen työn tila mahdollisuutena sosiaalityöntekijöille
Sosiaalityön tutkimuksen seura ja Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitos kutsuvat osallistumaan Sosiaalityön tutkimuksen päiville Turkuun 12.–13.2.2009. Päivät on hieno mahdollisuus käytännön sosiaalityön ja tutkimuksen vuoropuhelulle. Uusia virityksiä saattaa löytyä nimenomaan työryhmistä.
Moniammatillisen työn tila on erilaisen tiedon kohtaamisen tila. Yhteistyö ilman muuta helpottuisi, jos osapuolilla olisi yhteinen kieli ja työn kohde, mutta moniammatillisuus on erilaisen tiedon sietämistä. Moniammatillisen työn prosessissa kunkin tulisi löytää oma erilainen paikkansa, kuten Jaakko Seikkula ja Tom Erik Arnkil kirjoittavat kirjassaan Dialoginen verkostotyö (Tammi, 2005). Moniammatillisessa työssä kyse ei kuitenkaan ole vain tiedonmuodostuksesta. Onnistuminen edellyttää sosiaalityöntekijöiltä myös muita osaamisen tekijöitä. Näkemykseni olen muodostanut kasvatustieteen väitöskirjatutkimukseni pohjalta, jossa kohderyhmänä olivat sosiaalitoimiston sosiaalityöntekijät.
Onnistunutta moniammatillisen työn tilaa voi kutsua jaetuksi tilaksi. Sen rakentuminen edellyttää luottamuksen syntymistä ja tasavertaista vuoropuhelua osallistujien kesken. Tila herättää tuntemuksen arvostavasta ilmapiiristä. Sosiaalityön kannalta tärkein edellytys tasavertaiselle, jaetulle kohtaamiselle on sosiaalityöntekijöiden ammatti-identiteetin vahvuus. Tämä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että sosiaalityöntekijä arvostaa omaa työtään. Mitä vahvempi ammatti-identiteetti, sitä tasavertaisemmin sosiaalityöntekijä kohtaa muut ammattilaiset. Liian vahvaksi kehittynyt ammatti-identiteetti kuitenkin voi aiheuttaa jännitettä, kun sosiaalityöntekijä asettuu muiden yläpuolelle. Silloin tila muodostuu vastustavaksi tai vetäytyväksi. Liian heikko identiteetti puolestaan johtaa vetäytyvään tai henkilökohtaistavaan tilaan. Sosiaalityöntekijä kokee arkuutta kohdata muita ammattilaisia, sillä tila herättää liiaksi tunteita. Moniammatillinen työ vaatii myös etäisyyden ottamista omaan työhön. On tunnistettava oma rooli yhteistyössä.
Moniammatillisen työn osaamisen kehittäminen edellyttää sosiaalityöntekijöiltä huomion kiinnittämistä eettisiin kysymyksiin. Etiikka on sosiaalityön arvojen esiin tuomista ja siinä auttaa ammatillisen työn itsereflektointi. Huolimatta haastavaksi, jopa raskaaksi kokemastaan työstä useat sosiaalityöntekijät kokevat sosiaalityöhön sisältyvän ”viehätystä”, joka sitoo työntekijöitä sosiaalityön arvoihin.
Moniammatillinen työ ja verkostotyö ovat mahdollisuuksia. Liian suureksi koettu verkostotyön työmäärä kuormittaa työntekijöitä. Sen sijaan yhteistyön hyvä laatu vähentää työn kuormittavuutta. Moniammatillinen työ onnistuessaan jakaa vastuuta työstä ja antaa kokonaisvaltaisen kuvan asiakkaan tilanteesta.
Toivon, että Sosiaalityön tutkimuksen päivät vahvistavat yleensä tasavertaisen vuoropuhelun kehittymistä erilaisten osapuolten kesken.
