Aini Pehkonen
Kuukauden kolumni
Bostonin kuulumisia
Olin vierailevana tutkijana Yhdysvalloissa Bostonissa kolmen kuukauden ajan (8.9.2008 - 24.11.2008). Matkani tavoitteena oli tutustua ja saada tietoa sosiaalitieteiden opetuksesta ja -tutkimuksista, vahvistaa kansainvälistä osaamistani ja tehdä tutkimuksiani mentoroinnista sekä monikulttuurisesta työyhteisöstä.Tutustuin vierailuni aikana sosiaalityön maisteri- ja tohtorikoulutusohjelmiin, osallistuin sosiaalityön perus- ja jatko-opetukseen sekä tutustuin opiskelijoiden ja professoreiden tekemiin tutkimuksiin ja tutkimusintresseihin neljässä yksityisessä Collagessa/yliopistossa:
Simmons Collage/Simmons School of Social Work
Boston University/School of Social Work
Boston College /Graduate School of Social Work
Harvard University/Harvard Kennedy School
Sosiaalityön Schoolit olivat taloudellisesti, hallinnollisesti ja toiminnallisesti hyvin itsenäisiä. Henkilökuntarakenne Schooleissa oli pääsääntöisesti seuraavanlainen: taloudesta vastaava johtaja (talousjohtaja), kaksi dekaania, professoreita, apulaisprofessoreita sekä assistentteja. Taloudesta vastaavan henkilön ja dekaanien (opetus- ja tutkimustyön ohella) vastuina oli yksityisen rahoituksen saaminen ja sijoittaminen. Professorit ja apulaisprofessorit vastasivat opetuksesta ja tekivät lisäksi omaa tutkimusta. Assistenteilla oli lähinnä sihteerin toimenkuva, he olivat professoreiden apuna, mutteivät osallistuneet opetus- ja tutkimustehtäviin.
Boston Collegessa opiskelijat hakivat joko makro tai mikro sosiaalityön koulutusohjelmaan. Sosiaalityön maisteriohjelma kesti päätoimisilla (Full-time Program) opiskelijoilla keskimäärin kaksi vuotta ja osa-aikaisilla opiskelijoilla (Part-time Program) noin neljä vuotta. Koulutusohjelmien laajuus oli 68–72 opintopistettä. Osa opintojaksoista/luennoista oli hinnoiteltu (esim. 200–500 US-dollariin), ja niitä markkinoitiin täydennyskoulutuksina, seminaareina jne. Lukukausimaksut vaihtelivat 30 000- 60 000 US-dollariin. Lukukausimaksu sisälsi opetuksen. Opiskelijoilla oli mahdollista hakea stipendejä, joita myönnettiin osalle joko koko lukukausimaksuun tai osaan siitä. Opiskelijavalinta oli kaksi kertaa vuodessa. Molemmissa ohjelmissa opetusta oli myös iltaisin ja lauantaisin. Opintojaksot toteutettiin periodiopetuksena ja kahdesta kolmeen opintojaksoa oli sijoitettu lukujärjestykseen samalle periodille.
Opiskelun aikana opiskelijoilla oli kaksi käytännön opiskelun harjoittelupaikkaa. Harjoittelupaikat olivat yksityisellä tai julkisella sektorilla, kuten mielenterveyskeskuksissa, kouluissa, sairaaloissa, vankiloissa, riippuvuusklinikoissa, hoitokodeissa jne. Harjoittelu oli mahdollista myös kansainvälisenä harjoitteluna. Käytännön opetuksen professorit ja kentällä toimivat sosiaalityöntekijät/supervisor vastasivat opiskelijan ohjauksesta. Supervisorilla ja opiskelijalla oli viikoittain kahden tunnin mittainen ohjauskeskustelu, ja professorit kytkivät käytännön ja teorian vuoropuhelun seminaari/luento-opetukseensa viikoittain. Sosiaalityön käytännön opetus oli erittäin keskeisessä asemassa. Toisena opiskeluvuotenaan (esim. Boston College) opiskelijat valitsivat käytännön harjoitteluunsa erikoistumisalansa:
– Children, Youth & Families
– Global Practice
– Health and Mental Health
– Older Adults & Families
Opetusryhmät olivat kooltaan alle 10 opiskelijasta (seminaarit) noin 30 opiskelijaan (luennot). Opettajina toimivat ainoastaan professorit ja apulaisprofessorit. Pienryhmäopetus oli mahdollista, esimerkkinä Simmons School of Social Work, jossa perus- ja jatko-opiskelijoita oli yhteensä noin 400, professoreita ja apulaisprofessoreita oli yhteensä noin 30. Lisäksi opetusvahvuudessa olivat aika-ajoin emeritusprofessorit ja kunniaprofessorit.
Simmons School of Social Work tohtorikoulutusohjelman sisällöllisestä kokonaisuudesta vastasi tohtorikoulutuksen vastuullinen professori ja taloudesta talousvastaava henkilö. Tohtorinkoulutusohjelma oli hyvin itsenäinen Schoolin sisällä. Tohtorinkoulutusohjelmassa jatko-opiskelijat tekivät tutkimuksensa sosiaalityön käytännöstä. Jatko-opiskelijoilla oli kymmenen (10) pakollista teoreettista kurssia (yht. 30 opintopistettä) ja viisi (5) sosiaalityön käytännön opetuksen pakollisista kurssia (yht. 15 opintopistettä).
Väitöskirjatyön työprosessiin ajallisesti kului noin 5-7 vuotta työn ohella. Päätoimisia väitöskirjatutkijoita ei yliopistoissa ollut. Väitöskirjatyön ohjaus oli jaettu useille henkilöille: 1) vastuullinen professori, joka ohjasi koko tutkimusprosessia 2) professori, joka vastasi metodologiasta 3) sosiaalityön kentältä sosiaalityöntekijä, joka auttoi aineiston keräämisessä 4) professori, jonka omaan tutkimus- ja/tai opetusalaan kuului kyseiseen tutkimukseen kuuluva teoriaperusta.
Sosiaalityön tutkimukset olivat tiiviissä yhteydessä terveydenhuollon kenttään, ja tutkimusasetelmat olivat usein vertailevia. Tutkimusaiheita olivat mm. HIV-äidin/isän lapset, vakavasti sairaan lapsen vanhempien selviytyminen/tukeminen, mentorointi sosiaalityössä, naistutkimus (esim. eri sukupolvet, seksuaalinen häirintä, naisille suunnatut terveyspalvelut, piilotettu naisiin kohdistuva rasisimi, mentorointiohjelman merkitys naisille), kulttuurinen kompetenssi sosiaalityössä, vanhuuden tutkimus kytkettynä pitkäaikaissairauteen esim. dementia, kotikäynnit.
Sain uusia näkökulmia omaan tutkimusajatteluuni ja tutkimusyhteistyön laajentamiseen tulevaisuudessa. Tutkimukselliset intressit olivat samansuuntaisia. Vierailuni oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut ja kokemukseni mukaan yhteistyö sujui mutkattomasti. Sain luvan liikkua yliopistoalueilla ja kirjastoissa vapaasti, osallistua luentoihin ja seminaareihin. Yliopistojen henkilökunta kertoi mielellään työstään ja opiskelijat opinnoistaan.
