Mervi Tolonen
Kuukauden kolumni
Onko sosiaalinen julistettu pannaan?
Sain juuri valmiiksi selvityksen vuosina 2007 ja 2008 valmistuneiden sosiaalityön maistereiden ja sosionomien (AMK) sijoittumisesta työmarkkinoille. Vanha sanonta pitää edelleen, että koulutus kannattaa. Valmistuneet ovat sijoittuneet hyvin myös laadullisesti eli ovat koulutustaan vastaavissa tehtävissä. Tyytyväisyys saatuun tietoon ja taitoon on korkealla, ja nuoret ovat mielestään valinneet hyvän alan.
Yksi piirre on mietittänyt. Vastavalmistuneilla oli tässäkin selvityksessä kutakuinkin sata erilaista tehtävänimikettä. Aiemmin työssä käyvät jakaantuivat muutaman tehtävänimikkeen alle. Nykyisin ammatit ovat pirstoutuneet. Tehtävänimikkeiden kirjon lisäksi toinen silmiinpistävä seikka on sosiaali-alkuisten nimikkeiden puuttuminen uusissa tehtävissä.
Uudet tehtävänimikkeet eivät ihan itsestään putkahda. Niitä tuottavat sosiaalihuollon lähialueet. Esimerkiksi vammaistyöhön lääketiede tuottaa entistä tarkempaa ja kapeampaa tietoa, minkä tuloksena tehtävät pilkotaan ja otetaan käyttöön uudet nimikkeet erottautumisen vuoksi. Myös uudet tehtävät synnyttävät uusia nimikkeitä. Tällaisia ovat sovittelunohjaajat, hyvä nimike. Mutta mitä tekevät työ-, ura ja yksilövalmentajat? Nämä löytyvät työvoiman palvelukeskuksista, mutta myös sosiaalitoimistoista.
Näyttää siltä, että nykyisistä nimikkeistä halutaan eroon. Joissakin kasvatus- ja perheneuvoloissa sosiaalityöntekijän nimike on muutettu perheohjaajaksi, kelpoisuusvaatimukset ovat edelleen kuten sosiaalityöntekijällä. Perusteina on esitetty, että asiakkaat tietävät paremmin, mitä työntekijä tekee. Tällaiseen selitykseen en itse usko. Jos tätä trendiä jatketaan, kohta meillä ei ole yhtään sosiaalityöntekijää. Sosiaalijohtajiahan ei enää ole, vaan he ovat perusturvajohtajia, hyvinvointijohtajia, tilaajajohtajia, tuotantojohtajia, aluejohtajia jne.
Ei riitä, että nimikkeet ovat muuttuneet. Moni sosiaalityöntekijä on sanonut, ettei oikein tiedä, minkä hallintokunnan alla tekee työtään. Sosiaalilautakunnat ovat aikaa sitten kuopattu. Meneillään on merkillinen vimma muuttaa organisaatioita niin, että sosiaalihuollon ydintä ei enää ole. On totta, että uudistamista ja kehittämistä tarvitaan, mutta onko paras tulos se, että kaikki olemassa oleva on hylätty. Uusissa organisaatioissa ei taida löytyä henkilöä, joka vastaisi kunnallisesta sosiaalipolitiikasta ja sen kehittämisestä. Muutosjohtajia löytyy runsaasti, mutta näiden tehtävänä lienee henkilöstön sopeuttaminen jatkuvasti käynnissä oleviin organisaatiouudistuksiin.
No ei ole sosiaalisen asema valtiollakaan parempi. Viime vuoden alussa saimme Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen. Voi vain kysyä, miksi tällainen nimi laitokselle. Johtajien vakanssit näyttävät lähes kaikki olevan terveydenhuollon henkilöillä. Sosiaalitutkimuksen ja -kehittämisen asemasta ei ole tietoa. Kuulin äsken, että valtiovarainministeriö on laittanut kapuloita rattaisiin sosiaalihuollon tietoteknologiahankkeeseen. Tehokkuutta pitäisi löytyä, mutta edellytyksiä ei tarvitse laittaa kuntoon.
Onneksi meillä on sentään vielä sosiaali- ja terveysministeriö. Siellä valmistellaan uutta sosiaalihuoltolakia. Suorastaan jännityksellä odotan, onko laki valmistuessaan enää sosiaalihuoltolaki ja sisältääkö se sosiaalihuollon kokonaisuudessaan.
