Sanna Väyrynen
Kuukauden kolumni
Päihdekuntoutusta tarvitaan
Suomalaiset ovat alkoholin suurkuluttajia. Alkoholin rinnalla myös muut päihtymystarkoitukseen käytetyt aineet, kuten huumeet ja huumausainekäytössä olevat lääkkeet, ovat tätä nykyä osa päihdeongelmaamme. Ongelmajuojien osuus väestöstä on tilastojen mukaan 6 %. Tämän rinnalla on suuri joukko runsaasti päihteiden käyttäviä, joiden alkoholin tai huumeiden käyttö aiheuttaa ainakin jonkin tason sosiaalista haittaa lähipiirille – lapsille, puolisoille, vanhemmille, sukulaisille, ystäville ja työkavereille. Lähes jokainen meistä on yksi heistä, jotka kantavat huolta läheisensä päihteiden käytöstä. Läheisen päihteiden ongelmallinen käyttö on hämmentävää ja tunteita herättävää. Turhautuminen, välineettömyys, syyllisyyden tunnot, pelko, häpeä, hätä, viha ja raivo ovat tunnetiloja, jotka eivät ole outoja yhdellekään päihteitä ongelmallisesti käyttävän läheiselle, eivät liioin päihteitä käyttävälle itselleen.
Suomalaiset ovat alkoholin suurkuluttajia. Alkoholin rinnalla myös muut päihtymystarkoitukseen käytetyt aineet, kuten huumeet ja huumausainekäytössä olevat lääkkeet, ovat tätä nykyä osa päihdeongelmaamme. Ongelmajuojien osuus väestöstä on tilastojen mukaan 6 %. Tämän rinnalla on suuri joukko runsaasti päihteiden käyttäviä, joiden alkoholin tai huumeiden käyttö aiheuttaa ainakin jonkin tason sosiaalista haittaa lähipiirille – lapsille, puolisoille, vanhemmille, sukulaisille, ystäville ja työkavereille. Lähes jokainen meistä on yksi heistä, jotka kantavat huolta läheisensä päihteiden käytöstä. Läheisen päihteiden ongelmallinen käyttö on hämmentävää ja tunteita herättävää. Turhautuminen, välineettömyys, syyllisyyden tunnot, pelko, häpeä, hätä, viha ja raivo ovat tunnetiloja, jotka eivät ole outoja yhdellekään päihteitä ongelmallisesti käyttävän läheiselle, eivät liioin päihteitä käyttävälle itselleen.
Suomessa päihteiden käyttäjien ja heidän läheistensä avun tarpeisiin pyritään vastaamaan järjestämällä kokonaisvaltaiseen ihmiskuvaan pohjautuvaa päihdehoitoa ja -kuntoutusta sekä tarjoamalla vertaistukea. Kokonaisvaltaisella sosiaali- ja terveystoimen yhdessä toteuttamalla lähestymistavalla on pyritty hakemaan ratkaisuja, jotka vähentäisivät ongelmallisen päihteiden käyttöjen haittoja yksilön ja hänen lähipiirinsä elämänsä.
Päihdehoidon ja -kuntoutuksen mallit ja järjestäminen ovat yhteydessä yhteiskunnan arvoihin ja asenteisiin. Kulttuurinen ymmärrys päihdeongelmasta heijastuu suoraan ongelmakäyttäjän elämään, esimerkiksi mahdollisuuksiin saada hoitoa ja kuntoutusta. Asenteet heijastuvat myös päihteitä käyttävän minäkuvaan ja hänen paikkaansa yhteisöissä tai laajemminkin yhteiskunnassa. Historiasta voidaan poimia neljä keskeistä, eri tekijöitä painottavaa, lähestymistapaa, jotka ovat muovanneet yhteisöiden asenteita päihteitä ongelmallisesti käyttäviin. Ne ovat 1) päihdeongelma syntinä, 2) päihdeongelma moraalisena heikkoutena, 3) päihdeongelma sairautena sekä 4) päihdeongelma sosiaalisena ongelmana. Historia rakentaa nykypäivää myös päihdehoidossa ja kuntoutuksessa. Historiassa esillä olleet ymmärrystavat ovat luoneet pohjan nykyisen vallalla olevalla kokonaisvaltaiselle hoitoideologialle, jossa painotuserot voivat vaihdella fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia tai henkisiä seikkoja korostaen. Hoito- ja kuntoutusmallin holistisuudella on pyritty irrottautumaan ideologispainotteisuudesta ja näkemään ihminen tilanteessaan ilman moraalisia kannanottoja ja asenteita.
Maailma muuttuu nopeatahtiin ja muokkaa yhteiskuntaa heijastuen myös päihteiden käyttöön. Nyky-yhteiskunnassa, joissa niin aikuisuuden ja lapsuuden kuin sukupuolten väliset rajat ovat hämärtyneet, päihdekuntoutuksen tarpeet ovat kasvaneet ja moninaistuneet entisestään. Erilaisissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa on päivittäin esillä lasten ja nuorten pahoinvointi sekä työikäisten psyykkiset häiriöt. Nämä kaikki ovat usein enemmän tai vähemmän yhteyksissä myös päihteiden käyttöön. Tämä merkitsee sitä, että päihdekuntoutuksessa on keinoja ja menetelmiä pitää jatkuvasti ajanmukaista ja erilaiset tarpeet huomioida. Päihdekuntoutuksen tarve on siis mitä ilmeinen. Suorituskeskeisessä ja yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassa päihdekuntoutus ei aina ole prioriteeteista ensimmäisenä. Yhteiskunnan eettinen ja moraalinen vastuu kuitenkin korostuu siinä, miten hyvin se valmis pitämään huolta kaikista jäsenistään. Tämä merkitsee sitä, että päihdehoitoa ja kuntoutusta on edelleen kehitettävä ja keinoja moninaistettava. Näin taataan paras tulos sekä inhimillisestä että taloudellisesta näkökulmasta katsottuna.
Päivitetty 29.1.2012 MSJ
