Helmikuun kolumni
Sosiaalityön tulevaisuus?
Rovaniemi toivotti sosiaalityön tutkimuksen päivien osallistujat tervetulleiksi lähes kolmenkymmenen asteen pakkasella. Tulijat saivat hetken nauttia kirkkaassa pakkasauringossa kimaltavien lumikiteiden kuorruttamasta maisemasta. Se hämmästytti ja puhututti monia kauneudellaan. Tämä viritti ihmiset ehkä positiivisempaan mielialaan kuin sotkuinen, märkä, tuulinen lumimyräkkä. Tunnelma päivien alkaessa olikin välitön ja ehkäpä lämminhenkinen. Positiivinen yllätys oli se, että päiville saapui lähes 300 osallistujaa. Se on paljon, sillä matka Helsingistä Rovaniemelle on tunnetusti pidempi kuin päinvastoin.
Yhdeksännet sosiaalityön tutkimuksen päivät järjestettiin Lapin yliopistossa 15.-16.2.2007 teemalla ”Sosiaalityön tulevaisuus?” Kysymys on haastava jo siksi, ettei siihen voi vastata, ellei pidä hallussaan kaiken kertovaa kristallipalloa. Toiseksi siksi, että kysymys sisältää monia teemoja niin kansainvälisesti, valtakunnallisesti, alueellisesti kuin paikallisesti niin perus-, erikoistumis- ja tohtorikoulutuksessa, sosiaalityön eri kohdealueiden työkäytännöissä kuin tutkimuksessa, ettei läheskään kaikkia voi edes sivuta yksien päivien aikana. Silti tähän kysymykseen haluttiin tarttua, vaikka vain yksinkertaisesti. Ennustuksia päivien ohjelmaan ei kuitenkaan sisällytetty, vaan ne jätettiin astrologeille ja selvännäkijöille.
Päivien teemaan virittää tulevaisuustietoisuuden käsite. Se on aktiivinen, toimintaa ohjaava näkökulma nykyisyyteen ja menneisyyteen. Pyrkimyksenä on muodostaa käsitys asioiden ja päätösten merkityksestä tuossa jatkumossa. Sosiaaliset innovaatiot edellyttävät tietoista käsitystä siitä, millainen tulevaisuus on toivottava ja millä tavalla sen toteutumista voidaan edistää. Tulevaisuustietoisuus on arvorationaalista tietoisuutta. Se edellyttää tekemistä ja osallistumista tulevaisuutta luoviin prosesseihin: tutkimusta, keskustelua, kannanottamista, konkreettista tekemistä. (Ks. Virtuaaliyliopisto: tulevaisuusajattelu.)
Tulevaisuudella on aina menneisyys, joten ensimmäisen päivän niin kotimaiset alustajat kuin ulkomainen luennoitsija avasivat tulevaisuutta historian näkökulmasta. Joustavuuden, muutoksen ja uusien haasteiden yhteiskunnassa menneisyydelle ei useinkaan anneta paljon arvoa. Se määrittyy puheissa helposti joutavanpäiväiseksi jorinaksi, jolla ei ole merkitystä nykyisyydelle, saati tulevaisuudelle. On kuitenkin tärkeää tietää, mistä tähän on tultu, jotta voi yrittää hahmottaa, saati ymmärtää tulevaisuutta, päästä kiinni asioiden ja päätösten ketjuun. Professori Kyösti Urponen ja emeritus professori Simo Koskinen jäsensivät dialogissaan sosiaalityön tieteenalan kehitystä Suomessa. Myös professori Sune Sunesson tarkasteli historiallista kehityskulkua. Historia-alustukset eivät olleet ”helppoja”, sillä ne haastoivat kuulijansa. Kuulijoille jäi vastuu siitä, miten he luentojen antia reflektoivat ja millaisia peilipintoja ja mahdollisuuksia he niistä tulevaisuudelle löysivät. Vai jäivätkö ne irrallisiksi, vaille ymmärrystä asioiden suhteista ja merkityksestä nykyiselle ja tulevalle?
Päivillä kokoontui kaikkiaan kolmetoista työryhmää. Työryhmätyöskentelyt ovat yleensä päivien parasta antia. Keskustelu luonnistuu mutkattomammin pienissä temaattisissa kokoonpanoissa kuin suurissa pääluennoissa. Osallistujat tulevat ryhmiin kiinnostuksesta, jolloin maaperä hedelmällisille pohdinnoille on olemassa, jos vain puitteet sen mahdollistavat. Tälläkin kertaa aikaa työryhmille olisi tarvittu enemmän. Työryhmissä käsiteltiin sekä perinteisempiä että uudempia teemoja. Tämän hetken ja tulevaisuuden kysymys on se, miten sosiaalityön ja erilaisten informaatioteknologisten sovellusten suhdetta voidaan rakentaa ja hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Sosiaalityön tutkimuksessa on aina puhututtanut asiakkuus, miten asiakkuus määritellään ja millaisen aseman asiakas saa suhteessa sosiaalityöntekijään ja järjestelmään, mistä suunnasta tuo määrittely toteutetaan. Useissa projekteissa ja tutkimuksissa on nostettu esiin asiakkaan rooli ja merkitys sosiaalityön käytännöissä ja niiden kehittämisessä. Tätä ruodittiin myös päivillä. Päivien työryhmissä keskusteltiin myös sosiaalityön suhteesta erilaisiin asiakasryhmiin, konteksteihin ja toimijoihin. Läsnä olivat rikoksista rangaistut, lapset ja nuoret, yhteisöt ja organisaatiot. Lisäksi pohdittiin sosiaalityön suhdetta kuntoutukseen, jäsennettiin vertaistukea ja vapaaehtoistoimintaa sekä päihteitä sosiaalityön tutkimuksessa. Mukana oli myös ryhmiä, joissa käsiteltiin ensisijaisesti tutkimuksellisia lähestymistapoja ja pohdittiin sitä, mitä vaikuttavuus, sensitiivisyys ja kokemus ovat sosiaalityön tutkimuksessa. Oma ryhmänsä oli myös päivillä julkistetulla vanhuus ja sosiaalityö- vuosikirjalla.
Perjantaina ohjelmassa oli Anneli Pohjolan, Mikko Mäntysaaren ja Tarja Kemppaisen alustus ”Sosiaalityö 2015?” Luento antoi pohjan kriittiselle keskustelulle sosiaalityön tulevaisuuden haasteista, jotka koskettavat niin opetusta, tutkimusta kuin käytäntöjä ja kehittämistyötä. Tämän teeman keskustelu ja jäsentämiselle olisi voinut varata ohjelmaan enemmän aikaa. Päivien viimeisenä, innostavana alustuksena oli Sosiaalityön tutkimuksen seuran kunniajäsenen Aulikki Kananojan näkemys sosiaalityön tulevaisuuden innovaatioista.
Päivät huipentuivat loppujuhlaan, jossa Maija Jäppinen sai sosiaalityön tutkimuksen seuran pro gradu palkinnon tutkielmallaan ”Perhekeskeisyyden ja feminismin ristipaineessa. Kuva parisuhdeväkivallasta udmurtialaisessa naisten kriisikeskuksessa”. Sosiaalityön tutkimuksen seura kutsui myös uuden kunniajäsenen: emeritus professori Simo Koskisen.
Mitä päivistä sitten jäi käteen? Sitä jokainen voi pohtia omalta osaltaan. Kyse ei ole vain saamisesta vaan myös osallistumisesta ja jakamisesta. Siitä, miten yhdessä tehdystä syntyy enemmän kuin yksittäisten tuotosten summa. Järjestäjien taholta päivien viestinä on ”Sosiaalityön tulevaisuuden suunta?” kysymyksen vireillä pitäminen. Sosiaalityön tulevaisuustietoisuus edellyttää tutkimusta, keskustelua, konkreettista tekemistä. Haasteena kaikille toimijoille on sosiaalityön ja sen tutkimuksen suunnan miettiminen. Kyse on kannanottamisesta ja vaikuttamistyöstä.
Merja Laitinen
Lähteet:
IX Valtakunnalliset sosiaalityön tutkimuksen päivät http://www.ulapland.fi/?deptid=22176
Virtuaaliyliopisto: tulevaisuusajattelu http://www.virtuaaliyliopisto.fi/strategiapalvelu/tyokalupakki/tulevaisuusajattelu.html
