Sosiaalityön tutkimuksen seuran suunta?

Sosiaalityön tutkimuksen seuran juhlavuosi lähestyy. Myös jäsenmäärä on ollut usean vuoden myönteisessä kehityksessä. Seurassa on jo lähes neljäsataa jäsentä. Hienoa.

Siis karkeasti arvioituna vain joka viidestoista sosiaalityöntekijä, alan tutkija, kehittäjä tai hallintobyrokraatti 6000:sta kuuluu seuraan. Vertailun vuoksi Suomalaiseen lääkäriseura Duodecimiin kuuluu yli 18 000 lääkäriä noin 21 000 lääkäristä (85 %).

Sosiaalityön tutkimuksen seuran sisarseurana ja eräänlaisena vertailukohteena pidetään usein Sosiaalipoliittista yhdistystä. Joskus toimintaa saatetaan peilata myös muihin yhteiskuntatieteellistä tutkimusta edistäviin yhdistyksiin. Ihmeellistä kyllä, muistikuvieni mukaan, kukaan ei ole vielä esittänyt vertailua Duodecimiin, vaikka se tarjoaa oivan esimerkin vakavaraisesta tieteellisestä seurasta, jonka jäsenistö muodostuu eri kenttien (käytäntö, tutkimus ja hallinto) akateemisista ammattilaisista.

Mielestäni Sosiaalityön tutkimuksen seuran samaistuminen yhteiskuntatieteellisiin seuroihin kuvastaa sosiaalityön tutkimuksen tilaa. Toisin sanoen sosiaalityön tutkimus on pääasiassa kaikkea muuta kuin sosiaalityöntekijöitä hyödyttävää ammattikäytäntöjen tutkimusta. Vähä ammattikäytäntöjen tutkimus mitä tehdään, on useimmiten käytäntöön sovellettavuudelta kyseenalaista. Kun työssä tarvittaisiin hyviä jäsennyksiä ja empiiristä tutkimusta vaikkapa parityöstä, niin tutkijat hekumoivat ammattikäytäntöjen kannalta triviaaleissa aiheissa. Luen itseni näihin hekumoijiin.

Edellinen väite saattoi olla hieman yliampuva, mutta ainakaan laajempia ammattikäytäntöjen tutkimushankkeita tai tutkimusryhmiä ei näyttäisi vielä olevan. Myös ammatilliset lisensiaattitutkimukset tuottavat sirpaleista, heikosti kumuloituvaa ja hyödynnettyä tietoa. Käsitykseni mukaan sosiaalityön tutkimukseen tarvittaisiin pikaista tietotuotantokentän perusteellista mylläystä ja uudelleen organisointia.

Tutkimusta ja muuta tietotuotantoa tehdään jo kohtuullisesti, mutta lähtökohtana on viimeinen mohikaani tai väsynyt maratoonari tutkijatyyppi ja tutkimus. Tutkimusta tehdään yksin, mieluiten hienostuneella tutkimusasetelmalla ja tulosten levittäminen sekä popularisointi eivät kiinnosta.

Sosiaalityössä asioita voi tehdä myös toisin. Oivallisen esimerkin kokemustiedon ja muiden tiedon lajien kumuloitumispotentiaalista tarjoaa Sosiaaliportin konsultointipalvelu, jossa on vaivihkaa muodostumassa sosiaalialan kontekstisidonnaisen, mutta jäsennellyn ammattilaistiedon tietokanta. Sosiaalityön tietotuotannossa ja tutkimuksessa voisi harkita myös muita moderneja tapoja perinteisten konferenssien ja printtijulkaisujen lisäksi, jopa sijasta.

Sosiaalityön tutkimuksen seuralla olisikin nykytilanteessa loistava tilaisuus tietotuotantokentän muodostamisessa. Seura voisi toimia peruskysymysten esittäjänä, mutta myös niiden määrittäjänä. Ehkäpä seura voisi ottaa vastuulleen kuumien kysymysten konsensuskokousten järjestämisen. Tai ylipäänsä kaiken sellaisen toiminnan, jonka tavoitteena on tukea sosiaalityöntekijöitä aidosti akateemisena ja tutkimustietoon perustuvana ammattina.

Edellisiin tavoitteisiin nähden meillä on vielä paljon tehtävänä.

Tero Meltti