Joulukuun kolumni
Lapsen ääni vahvistuu uudessa lastensuojelulaissa, mutta miten vahva on sosiaalityöntekijä
Ei ole tullut laskettua, montako kertaa viimeisten viikkojen aikana on ollut lehdissä ja muissakin välineissä esillä huostaanottojen kasvu. Moni sosiaalityöntekijä, tutkija ja alan opettaja tietää syyt ja myös keinot muutokseen ja on niistä puhunut, mutta useimmiten ilman vastakaikua.
Päivittely ja huolen kantaminen on yksinkertaista ajankulua, jos samalla ei esitetä ratkaisuja. Niitä on olemassa roppakaupalla, mutta vaativat resursseja. Uudistukset jäävät kauniiksi toiveiksi, jos samalla ei ole rahaa niiden läpiviemiseksi. Ajankohtaisin on lastensuojelulaki, joka on parhaillaan eduskuntakäsittelyssä.
Ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista on edelleenkin lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla. Lastensuojeluksi määritellään lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu. Tämän lisäksi kunnan tulee järjestää lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ehkäisevää lastensuojelua. Lapselle tulee antaa tukea koulunkäyntiin, ja hänet tulee ottaa huomioon vanhemmille suunnatuissa palveluissa.
Uudessa lastensuojelulaissa on silmiinpistävää sosiaalityön vahvistaminen ja tavoitteellisen toiminnan painotus. Voidaan täydellä syyllä sanoa, että sosiaalityöntekijä on yhteiskunnallisten palvelujen kovan vastuun ytimessä. Kun lastensuojeluasia tulee tietoon, sosiaalityöntekijän on heti arvioitava ja ryhdyttävä toimenpiteisiin, jos tapaus on kiireellinen. Muutoin ilmoituksen tulosta on viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä aloitettava lastensuojelutarpeen selvityksen tekeminen. Ja mikäli lastensuojelun tarvetta on, lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on kolmen kuukauden sisällä tehtävä yhdessä vanhempien kanssa asiakassuunnitelma, jossa tulee olla tavoitteet ja keinot, millaisilla avohuollon tukitoimilla lapsen ja hänen perheensä elämä kohentuu. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja päätöksiä tehtäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen ja nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin.
Huostaanotosta, sijaishuollosta ja huostassapidon lopettamisesta päättää kunnan sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä muu viranhaltija. Päätöksentekijällä tulee olla perehtyneisyys lastensuojeluun. Valmistelun tekee sosiaalityöntekijäpari. Jos vanhemmat tai 12 -vuotias lapsi vastustaa huostaanottoa, päätöksen tekee hallinto-oikeus. Myös huostaan otetun lapsen vanhemmille on laadittava asiakassuunnitelma. Suunnitelmia tulee tarkistaa ja arvioida.
Lastensuojelun makrotaso on niinikään mukana. Kunnan tai useamman kunnan yhdessä on laadittava lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi suunnitelma, jonka hyväksyy kunkin kunnan kunnanvaltuusto ja tarkistaa kerran neljässä vuodessa.
On selvää, että sosiaalityöntekijän tehtävät muuttuvat, mikäli lakia noudatetaan. Sosiaalityöntekijä johtaa asiakasprosesseja ja hallitsee kokonaisuuksia. Myös muiden ammattien tehtäväkuvat muuttuvat. Tarvitaan täydennyskoulutusta, mutta katsetta kannattaa suunnata myös sosiaalityön ja sosiaalialan peruskoulutukseen.
Uusi lastensuojelulaki vaatii lisää henkilöstöä etenkin sosiaalityöntekijöitä avohuoltoon. Kunnille on luvassa valtionosuutta lisähenkilöstöä varten. On melkoisen varmaa, että uudistus ajaa kuntia yhteistyösopimuksiin. Tällöin pitää olla selvillä kuka vastaa lastensuojelusta. Ratkaisu löytyy ammatinharjoittamislain kautta. Nyt jos koskaan se pitää saada sosiaalityöntekijöille.
Mervi Tolonen
