Joulukuun kolumni
Joulu vie keskelle ristiriitaisuuksia ja olennaisen etsintää
Tänä vuonna joulu tuli liki ”puskasta”, kuin pillin puhallus keskellä kuntopiiriharjoittelua. Nykyisin en ehkä niinkään tarvitsisi joulukalenteria joulun tulon jouduttamiseksi vaan muistuttamaan siitä, kuinka vähän öitä jouluun todella on. Kohta on kuitenkin lupa pysähtyä hetkeksi. Joulun paras lahja on se kun voi sanoa, että ”palaan asiaan heti ensi vuonna”. Onneksi joulun sanoma ei ole sidoksissa ulkoisiin tekijöihin, ei lumen määrään tai minun ehtimisiini tai tunnelmiini. Onneksi kovin moni ei luota siihen, että minä teen heille joulun – voiko joulua edes ostaa, antaa, tehdä tai lunastaa?
Kun kuljen ihmisvilinässä, ohittaessani joulupadan Stockmannin jouluikkunan, ja mainospinon kotiovellani, oivallan, että joulu tuo hienolla tavalla esille yhteiskuntamme ristiriitaisia normeja ja odotuksia. Tämä vaikutelma vaan vahvistuu, kun alan kuunnella tarkemmin ihmisten puhetta joulusta; miten usein siihen liittyykään pyrkimystä muodostaa oma suhde, ottaa oma positio jouluun liitettyihin odotuksiin ja vaatimuksiin. Omaa suhdetta voi muodostaa esimerkiksi käyttämällä valmispiparitaikinaa ja valmista koristeluainetta; esittämällä läheisille toiveen, etteivät aikuiset ostaisi tänä vuonna toisilleen lahjoja; lähtemällä ulkomaille tai olemalla ”vaan” yksin kotona. Tänä jouluna minua erityisesti viehättää se, miten joulu herättää meissä kiihkeän identiteettityön: millaisen joulun haluaisin, mitä arvostan tai halveksun toisten joulussa. Varmasti opimme paljon ihmisestä, hänen menneisyydestään, jaksamisestaan ja kokemuksistaan, kun vaan pysähdymme kuuntelemaan sitä, miten ja mitä hän puhuu joulustaan.
Ja kyllä joulu itsetuntemusta ja elämänhallintaa vaatiikin! Pakostakin joutuu pohtimaan miten paljon voin käyttää juhlaan rahaa, kuinka paljon voin syödä ja juoda, missä on syytä käydä ja millaisista riennoista voin kohteliaasti kieltäytyä. Välillä eksyn miettimään maailmamme epäoikeudenmukaisuutta. Joulunakin toisilla on kaikkea liikaa ja toisilla liian vähän; toisilla liian hiljaista ja toisten pitää paeta vihaisia ääniä. Joulun itsehallintaperformanssin murtuessa löytyy tilaa sille, ettei kaikki kuitenkaan ole minusta kiinni tai minun varassani.
Suvi Raitakari
