Marraskuun kolumni
Tuote nimeltä sosiaalityö?
Kuinka monta tuotetta sisältää lastensuojelun sosiaalityö? Entä paljonko maksaa huostaanoton valmistelu? Millä hinnalla voidaan ostaa aikuissosiaalityön palveluohjausta? Kuulostaa ehkä oudolta, mutta näitä kysymyksiä ratkotaan kuumeisesti yhtä aikaa budjetti- ja joulukiireiden kanssa ympäri Suomea. Maassamme on käynnissä ennennäkemättömän suuri palvelurakenteen mullistus. Kyse ei ole pelkästään ruuvin kiristämisestä tuottavuuden nimissä vaan muutokseen liittyy keskeisesti uudenlainen ajattelu palvelujen järjestämisen tavoista. Kunnilla on edelleen järjestämisvastuu, mutta järjestäminen ei enää perustu siihen, että kunta myös itse tuottaa palvelut. Palveluja on ostettu ennenkin, mutta nyt vahvistumassa olevan ajattelutavan mukaisesti palvelujen tilaajat ja tuottajat erotetaan selkeästi toisistaan. Myös kunnan sisällä. Kunta tai useamman kunnan muodostama yhteenliittymä tilaa palveluja ja tuottaja voi olla kunta tai kuntayhtymä itse tai sitten yksityinen yritys tai järjestö.
Ja jotta voidaan tilata, tulee tietää mitä tilataan ja paljonko se maksaa. Pitää siis olla määriteltynä tuote. Terveyspalveluissa tuotteistamisella on jo pitkä historia, mutta sosiaalipalveluissa tilanne on toinen. Nyt tuotteistetaan myös sosiaalityötä. Kysymys sosiaalityön tuotteistamisesta sai ainakin minut hämilleni ja nosti mieleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Spontaani reaktio voi helposti olla kauhistus: eihän sosiaalityön tuotteistaminen ole mahdollista! Mahdollista tai ei, sitä kuitenkin tehdään.
Tuotteistamista tehdään kovalla kiireellä ja monesti liian
vähäisin resurssein. Asian huolelliseen pohtimiseen tarvittaisiin
sekä aikaa että riittävästi eri näkökulmia.
Uskon, että ratkaisut sosiaalityön tuotteistamisessa voivat vaikuttaa
suuresti siihen, mihin suuntaan sosiaalityö tulevien vuosien aikana
Suomessa kehittyy. Viime kädessä ratkaisut tuotteistamispyrkimyksissä palautuvat
kysymykseen siitä, miten ymmärrämme sosiaalityön. Sisältävätkö syntyneet
tuotteet sen, mitä ajattelemme sosiaalityön olevan? Jääkö se
osa sosiaalityöstä, mikä ei näy tuotteena, kokonaan
kadoksiin? Ajattelen, että tässä asiassa myös sosiaalityön
tutkimuksen seuran foorumeilla tapahtuva ajatusten vaihto on tarpeen. Seuran
perusajatuksiin kuuluu käytännön työntekijöiden,
tutkijoiden ja opettajien yhteisen keskustelun edistäminen. Tässä tarvitaankin
kaikkien seuran jäsenryhmien panosta. Tuotteistamista ja sitä,
onko se ylipäätään mahdollista, ei voi pohtia ilman
tuntumaa siitä, mitä asiakastyössä tapahtuu. Toisaalta
käsitteellinen ja teoreettinen pohdinta sekä tutkimuksen tuottama
tieto sosiaalityöstä ja sen käytännöistä on
keskustelussa välttämätöntä. Viime kädessä on
kyse myös arvoista. Palvelurakenteen uudistuksen myötä tapahtuu
muutoksia, joita ohjaavia arvoja ei ole riittävästi tuotu näkyviin
keskustelua varten. Tässä olisi aineksia esimerkiksi sosiaalityön
tutkimuksen seuran alue- ja aikalaisseminaareja ajatellen.
Marjaana Seppänen
