Missä on kiinnostus lastensuojelun laitoshuollon tutkimus- ja kehittämistoimintaa kohtaan?

Suomalaisen lastensuojelun laitoshuollon rooli tämänhetkisessä lastensuojelun palvelujärjestelmässä on olennainen, koska meillä kodin ulkopuolelle sijoitettavista lapsista ja nuorista merkittävä osa sijoitetaan laitoksiin. Esimerkiksi vuonna 2005 kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna hieman yli 15 000 lasta ja nuorta, joista 7 225 oli laitoshuollon asiakkaina. Laitoshuollon kustannukset muodostavat suuren osan lastensuojelun kokonaismenoista.

Lapsen sijoitus kodin ulkopuolelle on iso asia. Yhteiskunta onkin ottanut harteilleen vaativan tehtävän lupautuessaan pitämään huolta sellaisista lapsista ja nuorista, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat lyhyt- tai pitkäaikaista sijoitusta kodin ulkopuolelle. Lastensuojelun laitoshuolto ei kuitenkaan ole tuntunut kovin kiinnostavalta problematisoinnin ja tutkimuksen kohteelta juuri millään tieteenalalla, ja sitä koskevaa tutkimustietoa kuvaa pirstaleisuus ja kumuloitumattomuus. Miksi?

Hajanaisuuden tekee osittain ymmärrettäväksi se, että toimintaympäristönä lastensuojelun laitoshuolto paikantuu monien eri tieteenalojen risteysalueelle. Kasvatus- ja lääketiede, psykologia ja sosiaalityö ovat vain esimerkkejä perinteistä, joista käsin muun muassa laitoshuollon toimintaperiaatteet ja arjessa toteutuvat konkreettiset käytännöt virittyvät. Eri lähtökohdista käsin tehtävällä tutkimuksella on vahvuutensa ja synergiaetujen etsimisessä voisi kunnostautua enemmänkin.

Sosiaalityön väitöskirjatasoisesta tutkimuksesta merkittävä osa paikantuu lastensuojelun alueelle, mutta tutkimuksen kohteina ovat lähinnä avohuollon kysymykset, ilmiöt, toimijat ja käytännöt. Vuosina 1994 - 2005 valmistuneista sosiaalityön väitöskirjoista löytyy vain muutama lastensuojelun laitoshuollon kysymysten tarkasteluun keskittynyt tutkimus. Samalta ajanjaksolta löytyy muilta tieteenaloilta yksittäisiä väitöskirjatutkimuksia, jotka käsittelevät lähinnä laitoshuollon asiakaskuntaa. Tämä on toki parempi kuin ei mitään.

Kärjistäen voisi sanoa, että sosiaalityössä keskustelu on tuntunut tyrehtyvän niin käytännön, koulutuksen kuin tutkimuksenkin alueella lapsen huostaanottoon viimesijaisimpana toimenpiteenä. Sijaishuoltoon, ja erityisesti laitokseen, sijoittaminen menee mielestäni kuitenkin vielä askeleen edemmäs tällä viimesijaisuusasteikolla - niin merkittävästä asiasta on kysymys. Siksi siitä käytävän keskustelun vähäisyys hämmästyttää. Tuntuu kummalliselta, että esimerkiksi sosiaalialan osaamiskeskustoiminnassa lastensuojelun laitoshuolto on jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Stakes vastaa osaltaan valtion koulukotien tutkimus- ja kehittämistoiminnasta ja laitoshuollon alueella operoivien järjestöjen piiristä löytyy samantyyppistä toimintaa. Onko tämä kuitenkaan riittävää? Ketä oikeasti kiinnostaa lastensuojelun laitoshuollon kysymykset?

Lastensuojelun avohuollon tutkimus- ja kehittämistoiminta on tärkeää, mutta sijaishuoltoa ei saisi jättää sen varjoon. Uskon, että akateemisella sosiaalityön tutkimuksella ja varsinkin sen käytäntötutkimusorientaatiolla olisi paljon annettavaa laitoshuollon keskeisissä kysymyksenasetteluissa. Lisääntynyttä kiinnostusta laitoshuoltoa kohtaan voikin indikoida se, että tämän vuoden alusta aloittaneessa sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallisessa tutkijakoulussa kolmen jatko-opiskelijan tutkimusaihe kiinnittyy laitoshuollon kysymyksiin. Tunnustaudun yhdeksi heistä.

Tässä on siis yksi haaste lisää sosiaalityön tutkimukselle, jonka myötä toivotan inspiroivaa ja aurinkoista kesää kaikille!

Susanna Hoikkala