Rakenteellinen sosiaalityö – yhteinen ketju asiakkaista päättäjiin

Kuluvalla hallituskaudella sosiaalityöhön kohdistuu ja on jo kohdistunut merkittäviä lainsäädännön uudistuksia. Muun muassa uusi vammaispalvelulaki tuli voimaan tämän vuoden alusta ja nyt käynnissä ovat sekä lastensuojelulain uudistus että sosiaalihuollon palvelurakenteeseen kohdistuvia muutoksia. Mutta kuka tuo käytännön sosiaalityön äänen kuuluviin, kun lakeja uudistetaan? Ja miten rakenteellista sosiaalityötä voitaisiin vahvistaa, kun sosiaalityöhön kohdistetaan kovaa painetta? Tärkeään rooliin näissä nousevat sosiaalityön asiantuntija- ja vaikuttajaorganisaatiot, kuten Lastensuojelun Keskusliitto, jotka toimivat rakenteellisina vaikuttajina, mutta ilman asiakasrajapintatietoa jää asiantuntijoiden näkemykset vajaiksi.

Rakenteellinen sosiaalityö – käytännön ääni päätöksenteossa

Rakenteellinen sosiaalityö on määritelty sosiaalihuoltolaissa (1301/2014, 7§) ja sen tehtävänä on tähdätä yhteiskunnallisten epäkohtien tunnistamiseen ja niihin vaikuttamiseen. Se ei keskity yksittäiseen asiakkaaseen, vaan pyrkii muuttamaan rakenteita, jotka aiheuttavat tai ylläpitävät sosiaalisia ongelmia. Rakenteellinen sosiaalityö voi olla esimerkiksi vaikuttamista lainsäädäntöön, palvelurakenteisiin tai julkiseen keskusteluun – mutta se voi olla myös arkisempaa: havaintojen kirjaamista, tilastointia, osallistumista kyselyihin ja tutkimuksiin.

Rakenteellisen sosiaalityön vaade on kuitenkin asiakastyötä tekeville sosiaalityön ammattilaisille haastava ja monelle sosiaalityöntekijälle rakenteellinen työ jää idealistiseksi lisätehtäväksi, joka ei mahdu kiireiseen arkeen. Työpäivät täyttyvät kriiseistä ja yhteistyöpalavereista. Sosiaalityöntekijöiden konkreettinen toive onkin saada lisää aikaa asiakkaiden kohtaamiselle (mm. Lastensuojelun Keskusliitto 2023), silti juuri heillä on ainutlaatuinen näkökulma siihen, miten yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat ihmisten arkeen. Sosiaalityön ammattilaiset näkevät konkreettisesti, missä palvelut pettävät, missä lainsäädäntö ei kohtaa todellisuutta, ja missä ihmiset jäävät järjestelmän ulkopuolelle.

Onko siis realistista odottaa, että kentän työntekijät ehtisivät osallistua aktiivisesti lainsäädännön kehittämiseen? Vai voisiko tavoite rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta olla kentälle enemmänkin rakenteellisen sosiaalityön pykälän ensimmäinen momentti: sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä  sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista, jolloin asiakastyötä tekevät sosiaalityön ammattilaiset toimisivat tiedon välittäjinä ja vastuu rakenteellisen sosiaalityön muista pykälän momenteista jäisi vahvemmin esimerkiksi asiantuntija- ja vaikuttajaorganisaatioiden sekä korkeakoulujen opetushenkilöstön ja tutkijoiden tehtäväksi?

Rakenteellinen sosiaalityö on yhteistyötä – ei yksilösuoritus

Kuten todettua, rakenteellinen sosiaalityö vaatii kaikissa toteutusmuodoissaan sosiaalityöntekijöiltä aikaa, tilaa ja tukea. On tärkeää, että myös työnantajat ja organisaatiot tunnistavat rakenteellisen sosiaalityön arvon ja mahdollistavat sen toteuttamisen. Samalla tarvitaan välineitä ja kanavia, joiden kautta kentän ääni saadaan kuuluviin. Vaikka loputtomatkin pyynnöt vastata kyselyihin, osallistua haastatteluihin ja työpajoihin tai verkostoihin voivat kenttää uuvuttaa, ne toimivat tärkeinä siltoina sekä kanavina asiakastyön ja vaikuttamistyön välillä.

Parhaimmillaan rakenteellinen sosiaalityö onkin moniäänistä yhteistyötä, jossa asiakastyötä tekevät tuottavat tietoa, jota tutkijat ja asiantuntijajärjestöt voivat analysoida ja muotoilla päättäjille pureksituksi. Esimerkiksi Lastensuojelun Keskusliitolla on aktiivinen rooli erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdentuvan lainsäädännön uudistamisen edistämisessä, mutta sen vaikuttavuus riippuu siitä, kuinka hyvin kentän ääni kuuluu.

Rakenteellinen sosiaalityö on myös positiivisten asioiden näkyväksi tekemistä

Rakenteellisen sosiaalityön vaade lähtee ongelmien ehkäisystä ja korjaamisesta, mutta rakenteellisen työn tulee olla myös onnistumisten esiin nostamista. Kaikki tiedämme, että sosiaalityö nousee julkiseen keskusteluun poikkeuksetta kriisien, epäonnistumisten tai resurssipulan kautta. Vaikka nämäkin näkökulmat ovat tärkeitä, ne eivät anna kokonaiskuvaa siitä, mitä sosiaalityö todellisuudessa on.

Sosiaalityön arjessa tapahtuu päivittäin pieniä ja suuria onnistumisia – ihmisiä autetaan, elämäntilanteet kohenevat, ja toivottavasti myös luottamus yhteiskuntaan vahvistuu. Kun sosiaalityön vaikuttavuutta tuodaan esiin onnistumisten kautta, se vahvistaa alan arvostusta, lisää ymmärrystä työn merkityksestä ja voi jopa houkutella uusia tekijöitä alalle. Positiivisten esimerkkien jakaminen ei tarkoita ongelmien vähättelyä – päinvastoin, se osoittaa, että sosiaalityöllä on ratkaiseva rooli yhteiskunnallisten haasteiden kohtaamisessa ja niihin vastaamisessa. Myös näissä onnistumistarinoissa on vaikuttajaorganisaatioilla ja -järjestöillä roolinsa, ne toimivat sillanrakentajina myös kentän ja median välillä, tuoden esiin myös sen, mitä onnistumisia sosiaalityössä tapahtuu.

Ei anneta ketjun katketa

Rakenteellinen sosiaalityö ei ole erillinen luksustuote. Se on välttämättömyys, jos haluamme, että lait todella palvelevat niitä, joita varten ne on säädetty ja pystymme yhteistyössä puolustamaan yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevia järjetöntä politiikkaa vastaan. Siksi sen on oltava katkeamaton ketju asiakkailta sosiaalityöntekijöille ja asiakastyöstä tekeviltä ammattilaisilta sosiaalityön asiantuntijoille, niin että tieto tavoittaa oikeat päättäjät ja tulee näkyväksi myös koko yhteiskunnalle. Jokainen lenkki ketjussa on merkittävä puolustettaessa sosiaalista.

Tiina Lehto-Lundén, VTT, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto