Sosiaalityön pedagogiikka tehdään näkyväksi sosiaalityön vuosikirjassa 2027

Akateeminen sosiaalityö alkoi muotoutua 1970-luvulla, jolloin se eriytyä sosiaalipolitiikasta omaksi tutkimus- ja oppialakseen. Vuosituhannen vaihteeseen mennessä sosiaalityö saavutti itsenäisen yliopistollisen aseman Suomessa. Kehitykseen liittyi koulutuspoliittisia kamppailuja, resurssien jakamista ja ammattijärjestöjen aktiivista roolia. Tässä pitkään jatkuneessa akateemisen sosiaalityön kehityskulussa tieteellinen tutkimus sosiaalityön substanssiin liittyvistä aiheista, esimerkiksi huono-osaisuudesta, kaltoinkohtelusta ja riippuvuuksista, jotka ovat olleet tutkimuksen keskiössä.  Sen sijaan sosiaalityön opetukseen ja pedagogiikkaan liittyvä tutkimus on jäänyt pienemmälle huomiolle, vaikka toki tähän liittyvää tutkimusta on tehty. Tässä blogikirjoituksessa haluamme kohdistaa katseemme tähän.

Sosiaalityötekijöiden yliopistokoulutuksen tehtävänä on tutkimusperustaisen opetuksella avulla kouluttaa sosiaalityön opiskelijoita ajattelemaan ja toimimaan sosiaalityöntekijän tavoin sekä kehittämään ammatillista identiteettiään suhteiden ja dialogin, ammatillisen käytännön, ryhmätyön, itsereflektiivisyyden ja kriittisen ajattelun kautta (Wallengren-Lynch ym. 2020). Tämän lisäksi yliopistoissa opetetaan sosiaalityön opiskelijoille moninäkökulmaisen ajattelun taitoja ja etiikkaa (esim. Lähteinen ym. 2017). Tutkimusperustainen opetus tuottaa myös tieteellisen tiedon käyttämisen ja tuottamisen taitoja sekä kykyä tarkastella ympäröivää maailmaa ja yhteiskuntaa uteliaasti ja kriittisesti tutkivaa otetta hyödyntäen. Yliopistosta valmistuneella sosiaalityön maisterilla, laillistetulla sosiaalityöntekijällä, onkin koulutuksen tuomat hyvät edellytykset jatkaa jatko-opintoihin.

Sanna Lähteisen ja kumppaneiden (2017) mukaan sosiaalityöntekijöiden osaaminen muodostuu kymmenestä osa-alueesta. Osa-alueet ovat sosiaalityön tietopohjaan, arvoihin ja tutkimukselliseen ajatteluun keskittyvät 1) yhteiskuntatieteellinen-, 2) tutkimus- ja 3) eettinen osaaminen, asiakastyön vuorovaikutusta, menetelmiä ja kohtaamista painottavat 4) vuorovaikutus- ja 5) työmenetelmäosaaminen, sosiaalityön toimintaympäristöihin, lainsäädäntöön ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin liittyvät 6) palvelujärjestelmä-, 7) oikeudellinen- ja 8) rakenteellisen sosiaalityön osaaminen sekä sosiaalityön kehittämistä, innovointia ja johtamista korostaviin 9) kehittämis- ja muutososaaminen sekä 10) johtamisosaaminen. Kun näitä osaamisalueita tarkastelee, voi huomata, että tutkimusperustainen yliopistokoulutus tuottaa laaja-alaista osaamista. Mielenkiintoista onkin, miten sosiaalityön osaamista yliopistoissa tuotetaan ja millaisia pedagogisia menetelmiä opetuksessa sovelletaan.

Sosiaalityön opetus yliopistoissa on moninaista. Se voi olla esimerkiksi etä- ja kontaktiopetusta, luentoja, seminaareja ja tenttejä. Opetuksessa hyödynnetään erilaisia menetelmiä, kuten ryhmätyöskentelyä, case opetusta, yhteistoiminnallista oppimista ja käsitekarttoja.  Mutta millaiseen pedagogiseen oppimiskäsitykseen sosiaalityön opetus pohjautuu?

Sosiaalityön yliopistokoulutuksen tutkimusperustaisuus takaa sen, että opiskelijoille on tarjolla tietoa ajankohtaisista muutoksista kentällä. Mutta miten huolehdimme siitä, että opiskelijoiden oppimista edistetään niin, että tuoreimmat pedagogiset tutkimukset ja innovaatiot tulee hyödynnettyä?  

Suomessa ei ole aiemmin julkaistu erityisesti sosiaalityön yliopisto-opetuksen pedagogiikkaan liittyvää kokoomateosta ja näin ollen Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirjan 2027, jonka teemana on “Sosiaalityön pedagogiikka – Opetus ja oppiminen sosiaalityössä” on ensimmäinen laatuaan. Vuosikirjan tarkoituksena on antaa tilaa laajalle keskustelulle sosiaalityön opetuksen ja oppimisen nykytilasta sekä tulevaisuuden tarpeista. Vuosikirjaa toimittavat allekirjoittaneiden lisäksi Heli Tiirola ja Sanni Salonen. Kirjaan voi lähettää artikkeliehdotuksia 300 sanan mittaisen abstraktin muodossa, sähköpostitse toimittajille 31.10.2025 mennessä.  

Yliopistonlehtori Camilla Granholm ja professori Kirsi Günther, Turun yliopisto

Lähteet:

Lähteinen, S., Raitakari S., Hänninen K., Kaittila, A., Kekoni, T., Krok, S., Skaffari P.  (2017). Sosiaalityön koulutuksen tuottama osaaminen. SOSNET julkaisuja 7. Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet. Rovaniemi. Lahteinenym2017.pdf

Mäntysaari, M. (2020). Sosiaalityön asiantuntijuus uusissa rakenteissa: vaatimukset koulutukselle ja tutkimukselle. In L. Suoninen-Erhiö, A. Pohjola, M. Satka & J. Simola (ym.), Sosiaaliala uudistuu: tietopohjan ja vuorovaikutuksen kysymyksiä (s. 51–72). Huoltaja-säätiö. https://www.huoltaja-saatio.fi/wp-content/uploads/2020/12/SU-ia.pdf

Satka, M., Pohjola, A., Rauhala., P-L., Moilanen, J. & Isokuortti, N. toim. (2023), Sosiaalityön tieteenalaa rakentamassa . Huoltaja-säätiö, Helsinki.

Wallengren-Lynch, M., Chen, H. L., Muurinen, H., Segev, E., Hollertz, K., Bengtsson, A. R., Carrasco, M. B. (2020). Is there a shared social work signature pedagogy cross-nationally? Using a case study methodology to explore signature pedagogy in England, Israel, Finland, Spain and Sweden. European Journal of Social Work, 25(2), 316–328. https://doi.org/10.1080/13691457.2020.1760795