Kymmenen vuotta ammattieettistä jännitettä

Professionaaliset, moraaliset, poliittiset, organisatoriset ja taloudelliset elementit ovat sosiaalityö ammatissa läsnä, mutta mitä se käytännössä voisi tarkoittaa ja millaisia sisällöllisiä muutoksia eettisissä jännitteissä ilmenee eri aikakausina vai ilmeneekö? Miten konkreettisesti poliittisuus siirtyy sosiaalityön päätöksentekoon ja arkeen? Minulla ei ole tutkimusperusteista vastausta tähän mutta tarkastelen alla kahta ammattieettiselle lautakunnalle tullutta kysymystä sosiaalityöntekijän palvelupäätöksenteon säätelystä kahdessa erilaisessa hallinnollisessa järjestelmässä, kuntaorganisaatiossa ja hyvinvointialueella.

Kun kuntaorganisaation aikana työntekijä ja johto olivat eri mieltä tuen myöntämisestä, syntyi lojaliteettiristiriita, koska myös poliittisesti valitulla lautakunnalla oli kriteerit ja linjaukset esimerkiksi kehitysvammahuollon lyhytaikaishoidosta. Johto oli puolestaan sitoutunut noudattamaan lautakunnan ja kaupungin johdon ohjeita. Laki puolestaan velvoitti työntekijän ottamaan huomioon päätöksessään asiakkaan tarpeet ja toimimaan ammattieettisesti kestävällä tavalla. Hyvinvointialueella puolestaan poliittisesti valittu valtuusto ja hallitus linjaavat taloudelliset raamit päätöksenteolle, jota johto ja virkamiehet ovat velvoitettuja noudattamaan voimassa olevan lainsäädännön ja hyväksymänsä delegointisäännön mukaisesti.

Vuonna 2015 kunnan sosiaalityöntekijä kysyi kehitysvammahuollon päätöksenteosta, tuleeko hänen allekirjoittaa ja hyväksyä johdon vaatimuksesta mielestään lain vastainen palvelupäätös ja ammattieettinen lautakunta vastasi jäsenelle: Uusi ammattihenkilölaki (2016) velvoittaa työntekijää noudattamaan ihmisoikeuksia ja perustuslakia sekä huomioimaan sen, että vallan käyttö vaikuttaa merkittävällä tavalla asiakkaan elämään. Eettisiin periaatteisiin kuuluu asiakkaan ihmisarvon kunnioittaminen ja kyky pohtia ja kyseenalaistaa omaa ammatillista toimintaa ja päätöksentekoa kuten ammattieettiselle lautakunnalle esitetyssä kehitysvammahuoltoa koskevassa kysymyksessä on toimittu. Ammattihenkilölain myötä työntekijän oman oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että hän ilmoittaa ja kirjaa ne epäkohdat, jotka liittyvät siihen, ettei asiakkaan palvelusuunnitelman mukaisiin tarpeisiin voida myöntää palvelua hallinnollisin tai taloudellisin perustein. Näkymätön päätöksenteko ei suojaa työntekijää ammattihenkilön eettisiltä velvollisuuksilta. Talentian eettisissä ohjeissa ja kansainvälisissä eettisissä periaatteissa todetaan, että sosiaalialan ammattihenkilön velvollisuutena on epäoikeudenmukaisen politiikan ja käytäntöjen vastustaminen. Työntekijän on kerrottava avoimesti havaitsemistaan epäkohdista ja turvattava kaikkein haavoittuvimmissa asemassa olevien asiakkaiden huolenpito ja hyvinvointi. Lain vastaista päätöstä ei pidä allekirjoittaa.

Vuonna 2025 hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä kysyi pitkäaikaisasunnottomien ja mielenterveyskuntoutujien asumispalveluista tehtävien erityisen tuen päätösten osalta ”mikä on asemani viranhaltijana, jos en ole valmis allekirjoittamaan päätöstä, joka on linjattu työnantajani toimesta, ja jolla evätään asiakkaalta jatko palveluun, jossa hän haluaa jatkaa, ja jonka jatkamisen itse arvioin olevan asiakkaan edun mukaista? Avin ennakkotapaukseen heijastellen, en koe, että voin toimia työnantajani linjauksen mukaisesti, koska se olisi vastoin asiakkaan etua ja on muutenkin eettisesti väärin, koska päätöksen motiivit perustuvat hyvinvointialueen talouteen, ei asiakkaan kokonaistilanteeseen.”

Ammattieettisen lautakunnan arvion mukaan esitetyissä asumispalveluihin liittyvissä tapauksissa olisi ollut asiakkaan edun mukaista saada jatkaa nykyisessä asumispalvelussa ja eettisenä punnintana olisi tullut huomioida ja arvioida kumpi on ratkaisussa asiakasturvallisuuden kannalta määräävämpi tekijä, asiakkaan itsemääräämisoikeus vai taloudellinen intressi palvelun muuttamisessa ja järjestämisessä. Lautakunta perustaa kantansa myös Aluehallintoviraston ja eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksiin.

Aluehallintovirasto totesi yhtenevästi asumispalveluja koskevassa päätöksessään LSS/13228/2023, että ”kun arvioidaan henkilön toimintakykyä ja palvelutarvetta erilaisissa toimintaympäristöissä, on otettava huomioon henkilön terveydentila, elämäntilanne ja elinolosuhteet sekä niissä tapahtuvat muutokset. Arviointia tehtäessä on kunnioitettava asiakkaan Itsemääräämisoikeutta ja otettava huomioon hänen toivomuksensa, mielipiteensä ja yksilölliset tarpeensa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten ja nuorten sekä vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen. Lisäksi hyvinvointialue ei ole noudattanut voimassa olevaa lainsäädäntöä ja aluehallintoviraston 8.11.2024 antamaa kehotusta siitä, että asiakkaille tulee myöntää heille heidän palvelutarvettaan vastaavat palvelut. Aluehallintovirasto katsoo nyt annettavan määräyksen olevan perusteltu asiakkaiden perusoikeuksien sekä asumisen, välttämättömän huolenpidon ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.”

Myös hyvinvointialueuudistuksen jälkeen on ollut tyypillistä rajoittaa sosiaalityöntekijän autonomiaa ja lain tulkintaa puuttumalla palvelupäätösten perusteluihin ja sisältöön. Monesti varsinainen asiakastarpeisiin perustuva tulkinta ja linjaus on tehty niin sanotuissa talousohjaukseen perustuvissa asiakasohjausryhmissä, jolloin todellinen päätöksentekijä jää näkymättömiin. Ammattieettinen lautakunta on kutsunut ilmiötä ”näkymättömän päätöksenteon eettiseksi dilemmaksi”

Alpo Heikkinen, Talentia