Terveyssosiaalityötä tarvitsevien asiakkaiden tilanteet kriisiytyvät – hyvinvointialueiden toteuttamaa terveyssosiaalityön muutosta tulee arvioida

Vuosien 2023–2025 aikana osa hyvinvointialueista on vähentänyt terveyssosiaalityön vakansseja ja siirtänyt terveyssosiaalityöntekijöitä sosiaalihuollon palveluihin. Jäljelle jääneitä terveyssosiaalityöntekijöitä on siirretty kauemmaksi potilaiden hoitoyksiköistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhtenä tavoitteena oli yhdistää sosiaali- ja terveyspalvelut, auttaa asiakasta ennaltaehkäisevästi ja oikea-aikaisesti sekä sujuvoittaa asiakkaiden hoito- ja palvelupolkuja sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä. Terveyssosiaalityön muutos on paradoksaalinen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteisiin nähden. Huomioitavaa on, että terveyssosiaalityön vähentämisen suurimpana kärsijänä ovat sairastuneet tai vammautuneet ihmiset läheisineen.

Osan hyvinvointialueiden toteuttamaa terveyssosiaalityön muutosta on vastustettu muun muassa terveyssosiaalityöntekijöiden ja Talentian toimesta. Syksyllä 2025 Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen lääkäreitä otti vahvasti kantaa terveyssosiaalityöntekijöiden töiden siirtymisestä lääkäreille ja sairaanhoitajille (Teppo, 2025), mikä on harvinaista sosiaalityön puolesta puhumista lääkäreiden taholta.

Terveyssosiaalityön muutosprosessia seuratessa olen ajatellut paljon vuosien takaisia asiakaskohtaamisia, jolloin sosiaalityöntekijänä kuuntelin ihmisten kertomuksia surullisista tapahtumaketjuista; Ensin asiakas kertoi saaneensa fyysisen sairauden diagnoosin. Siitä seurasi työkyvyn menettäminen. Mieliala laski ja hän alkoi lääkitsemään kipujaan alkoholilla. Kokonaistilanne johti ihmissuhteiden heikkenemiseen ja parisuhteen katkeamiseen. Seurauksena oli pahimmillaan köyhyyttä, yksinäisyyttä ja itsetuhoisia ajatuksia. Sosiaalityössä puhutaan usein moniongelmaisista asiakastilanteista. Jokin negatiivisen kierteen on laittanut alulle. Huomioidaanko terveyssosiaalityön muutoksia tehdessä, miten usein pitkittyneistä ongelmista kärsivän asiakkaan tilanteen juurisyy on fyysinen sairaus tai mielenterveysongelma, mihin ihminen ei ole saanut ajoissa asianmukaista terveyssosiaalityön asiantuntija-apua?

Lukija voi kysyä, miksi terveyssosiaalityön osaaminen on niin tärkeää. Krooninen sairastuminen on yleensä suuri kriisi elämässä, minkä lisäksi se vaikuttaa usein työkykyyn ja taloudelliseen tilanteeseen. Mitä vaikeampi sairaus tai vamma on, sitä enemmän on tarvetta myös terveyssosiaalityön interventioille, kuten psykososiaaliselle tuelle sekä sosiaaliturvaetuuksien ja palvelujen organisoinnille (Stilos ym. 2021; Taels ym. 2023; Tiirola ym. 2024). Pelkästään sairauden diagnoosin sisäistäminen ja hoidon opettelu on huonokuntoisena haastava tehtävä. Monille on ylivoimaista hankkia samaan aikaan tietoa asioita, missä terveyssosiaalityöntekijä voi auttaa. Terveyssosiaalityö on vaativa asiantuntijatehtävä ja siinä korostuu kokonaisvaltainen työote (Tiirola ym. 2025a). Terveyssosiaalityöntekijän tehtävänä on auttaa kriisitilanteissa, tehdä moniammatillista tiimityötä ja terveydenhuollon ulkopuolisten auttajatahojen kanssa tehtävää verkostotyötä (Kananoja 2017, 350–351). Hän tekee potilaan asioissa yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon eri palveluiden, yksityisten palveluiden, Kelan, työeläkelaitosten ja järjestöjen kanssa (Tiirola ym. 2024).

Sairastamisesta aiheutuvien sosiaalisten ja psykologisten ongelmien ennaltaehkäisy on ollut keskeinen lähtökohta terveyssosiaalityössä sen perustamisesta lähtien (Epione 01.11.1923). Asiakasta on tarkoitus auttaa mahdollisimman aikaisin sairastamisesta seuraavien ongelmien minimoimiseksi. On osoitettu, että terveyssosiaalityötekijöiden sairaalassa tekemä sosiaalityö on merkittävää sairastuneille ja vähentää yhteiskunnallisia kustannuksia (Bailey & Mutale, 2022). Tämä pitäisi huomioida ajassa, missä hyvinvointialueiden rahoitushaasteet ovat viikottaisia uutisia.

Usealla hyvinvointialueella parhaillaan valmistellaan terveyssosiaalityön vähentämistä. Jo tehtyjen terveyssosiaalityön muutosten seurauksia tulisi arvioida kunnolla ennen uusia muutoksia, sillä terveyssosiaalityöntekijöiden huoli sairastuneiden ja vammautuneiden ihmisten ongelmien kerrostumisesta ja palvelujärjestelmän jonojen kasvusta on realisoitunut (Tiirola ym. 2025a). Kärsijänä ei ole vain terveyssosiaalityö, ruuhkautuva muu sosiaalityö tai tilanteesta kärsivä terveydenhuolto ja hoitohenkilökunta, vaan ennen kaikkea vaikeissa tilanteissa olevat sairastuneet ihmiset läheisineen.

Heli Tiirola, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto ja Yhteistyöopintojen koordinaattori, Sosnet

Lähteet

Bailey, D. & Mutale, G. (2022). Social work’s contribution to integrated primary health care

teams in the UK for older adults with complex needs. Journal of Integrated Care 30(3), s. 263–327. https://doi.org/10.1108/JICA-10-2021-0053

Epione 01.11.1923, nro 11, s. 16. Kurssi sairaanhoitajattarille yhteiskunnallisessa terveydenhoidossa https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/857656?page=16. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 10.11.2025.

Kananoja, A. (2017). Sosiaalityö terveydenhuollossa. Teoksessa A. Kananoja, M. Lähteinen & P. Marjamäki (toim.), Sosiaalityön käsikirja, (s. 347 ̶ 356). Helsinki: Tietosanoma.

Teppo, A. (2025). Lääkärit seikkailevat nyt Kelan sivuilla etsimässä vastauksia – ”Toivottavasti tämä malli ei leviä muualle” Lääkärilehti 2025;80:e45227. Viitattu 10.11.2025: Lääkärit seikkailevat nyt Kelan sivuilla etsimässä vastauksia – ”Toivottavasti tämä malli ei leviä muualle” – Lääkärilehti

Stilos, K., Takahashi, D. & Nolen, A. (2021). The Role of the Social Worker at the End of Life: Paving the Way in an Academic Hospital Quality Improvement Initiative. British Journal of Social Work, 51(1), s. 246–258. https://doi.org/10.1093/bjsw/bcaa096

Taels, B., Hermans, Ko., Van Audenhove, C., Cohen, J., Hermans, K. & Declercq, A. (2023). A Mixed-Method Study on the Palliative Care Capacity of Social Workers in Flanders (Belgium): A Call to Expand Their Role. Health & Social Care in the Community. s. 1–10. https://doi.org/10.1155/2023/5802996  

Tiirola, H., Leinonen, L., Riekkinen-Tuovinen, S., Metteri, A., Pylkkänen, L. & Vornanen, R. (2025a). ”Asiat kasvavat ja jäävät hoitamatta, kerrostuvat ja jossain vaiheessa eskaloituvat” – Terveyssosiaalityöntekijöiden huolipuhe preventiivisen työotteen katoamisesta terveyssosiaalityön muutosprosessin myötä. Focus Localis 2(53), 9–27. https://journal.fi/focuslocalis/article/view/148157/

Tiirola. H., Poutanen, V-M., Pylkkänen, L. & Vornanen, R. (2025b). Vaativa terveyssosiaalityö osana syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä integroitua hoitoa. Teoksessa A. Pehkonen, A. Kääriäinen, R-L, Kinni & P. Puurunen (toim.) Vaativa sosiaalityö, s. 91–110. Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0669-7

Tiirola. H., Poutanen, V-M., Auvinen, P., Tyynelä-Korhonen, K., Vornanen, R. & Pylkkänen, L. (2024). Unmet needs for information and support of cancer patients and carers: a structured questionnaire study. International Journal of Care and Caring, Early View, 1–20. https://doi.org/10.1332/23978821Y2024D000000035