SataPraksis-toiminta – Sosiaalityön käytännöstä tieteeseen ja takaisin
Tampereen yliopiston Porin yksikössä käynnistyi syksyllä 2024 rakenteellisen sosiaalityön Rake-agentit opetuspilotti. Se tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden syventyä rakenteellisen sosiaalityön teoreettisiin ja käytäntölähtöisiin kysymyksiin monitoimijaisessa yhteistyössä. Pilotti toteutettiin yhdessä Satakunnan hyvinvointialueen (Sata), Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksen sekä Satakunnan ammattikorkeakoulun kanssa. Se on erinomainen esimerkki sosiaalityön opetuksen ja Sata-alueen sosiaalityön välisestä SataPraksis-toiminnasta.
Praksis korostaa toiminnan ja teorian välistä vuorovaikutusta. Suomessa sosiaalityön praksistoiminnalla on perinteisesti tarkoitettu toimintamalleja, joilla yhdistetään sosiaalityön opetusta, tutkimusta ja käytännön työtä ammattilaisten, opiskelijoiden sekä opetus- ja tutkimushenkilökunnan yhteistyönä. Yliopistojen painopisteet vaihtelevat, mutta yleensä kyse on käytännönopetuksen ja harjoittelujen toteuttamiseen, opinnäyte- ja tutkimushankkeisiin sekä sosiaalialan palvelujen ja käytäntöjen kehittämiseen tähtäävästä yhteistyöstä (esim. Socca 2025).
Satakunnassa sosiaalityön käytännön, tutkimuksen ja opetuksen välinen yhteistyö vilkastui hyvinvointialueille siirtymisen myötä vuonna 2023. Alueelle saatiin sosiaalityön professiojohto, ja sote-alan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa alettiin kehittää systemaattisesti. Vuonna 2024 yhteistyö sai nimen SataPraksis–toiminta. Se pyrkii luomaan pysyvän rakenteen, joka tarjoaa foorumit teorian ja käytännön vuoropuhelulle sekä yhteistyölle yliopiston ja Sata-alueen sosiaalityön ja sosiaalityönohjauksen välillä.
Käytännössä pysyvän toimintarakenteen hahmottelu on vaatinut säännöllisiä sosiaalityön professiojohdon ja yliopistotoimijoiden tapaamisia, joiden ansiosta olemassa oleva toiminta on voitu kirjata näkyviin, viestit ja toiveet eri organisaatioihin saatu välittymään sujuvasti sekä onnistuttu synnyttämään tila uusien ideoiden kehittelylle.
Yhteinen tekeminen on vuoden 2025 aikana konkretisoitunut esimerkiksi sosiaalityön professiokohtaisina tutkimusfoorumeina, joissa sosiaalialan ammattilaiset ovat voineet kokoontua tieteellisten tutkimusprojektien ja niiden ideoinnin äärelle. Lisäksi on toteutettu ensimmäinen SataPraksis-yhteistyöseminaari, jonka teema – aikuiset sosiaalityön asiakkaat – oli käytäntölähtöinen. Vuonna 2025 on jatkettu myös vakiintuneempaa toimintaa, kuten vuosittaista graduaihetilaisuutta, jossa hyvinvointialueen ammattilaiset esittelevät ideoitaan tutkielma-aiheiksi, Käytäntö III:n harjoitteluinfon yhteydessä järjestettyä sosiaalityön rekrytointitilaisuutta sekä Rake-agentit-opetusprojektia.
Sujuvasta yhteistyöstä huolimatta SataPraksis-toiminnan kehittämisessä ja toteuttamisessa on myös haasteensa. Teoria- ja tutkimusperustaisen työotteen jalkauttaminen käytäntöön, josta kyseinen toimintarakenne on pääsääntöisesti puuttunut, on hidasta. Myöskään niukat käytännön sosiaalityön resurssit eivät välttämättä riitä kovin aktiiviseen rakenteiden muutostyöhön. Jos työaika menee valtaosin asiakastilanteiden hoitamiseen, mistä löytyy aikaa tieteellisen tiedon etsimiselle, lukemiselle ja soveltamiselle? Resurssipaine haastaa myös opetus- ja tutkimustyötä tekeviä eikä täydellinen heittäytyminen alueelliseen praksistoimintaan ole mahdollista. Lisäksi Pikassos Oy:n lakkauttaminen vuonna 2025 toi muutoksia yhteistyöhön, ja uusi Länsi-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus on vasta alkuvaiheessa.
Haasteiden tunnustaminen ei kuitenkaan ole merkinnyt lannistumista. Satakunnassa sosiaalityön tutkimuksen ja käytännön välisen vuoropuhelun lähtökohtana on ollut ”takamatkalta” lähtemisen tunnistaminen. Sosiaalityössä kehittämistyö on vasta alussa verrattuna vaikkapa Sata-alueen lääketieteen tai hoitotyön tutkimusperustaista työotetta soveltaviin rakenteisiin. Keskeisenä motivaattorina teorian ja käytännön vuoropuhelua vakiinnuttavien rakenteiden kehittämisessä on ollut käytännön toimijoilta saatu rohkaiseva ja rakentava palaute. He ovat osallistuneet yhteisiin tilaisuuksiin ja esittäneet toiveita yhteistyön kehittämiseksi.
Palautteen lisäksi tärkeä SataPraksista ohjaava tekijä on ollut systemaattisuus sekä riittävän ajan takaaminen toimintojen edistämiselle. Hektisessä sosiaalityön arjessa tarvitaan aikaa yhteistyöhön reagoimiseksi. SataPraksis-tilaisuuksia onkin suunniteltu puolen vuoden tai vuoden aikajänteellä toteutettaviksi. Lisäksi on tarvittu matalaa kynnystä, aktiivista tiedottamista ja kykyä sietää epävarmuutta. Säännöllisen yhteisen reflektion avulla on päästy pohtimaan sitä, mitä toimintoja kannattaa jatkaa ja mistä tarvittaessa luopua.
Aika näyttää, millainen toimintarakenne SataPraksiksesta muotoutuu. Tulevaisuustoiveissa kyse on sosiaalityön tutkimusosaamisen lisäämisestä Satakunnassa ja siihen nivoutuvien (koulutus)tarpeiden tunnistamisesta hyvinvointialueella (esim. Kostiainen 2024, 40). Porin yliopistokeskuksen tavoitteiden osalta SataPraksis pyrkii uudistamaan alueella toimivien sosiaalityöntekijöiden osaamista ja vahvistamaan sosiaalityön opiskelijoiden työelämäsuhteita. Lisäksi tulevaisuuden toivotaan tuovan mukanaan uusia yhteistyökumppaneita esimerkiksi kunnan, sosiaalialan osaamiskeskusten sekä hyvinvointialue- ja yliopistorajat ylittävän yhteistyön avulla.
Suvi Holmberg, Tampereen yliopisto
Krista Virtanen-Olejniczak, Satakunnan hyvinvointialue
Tarja Vierula, Tampereen yliopisto
Kirjallisuus
Kostiainen, Tuula (2024) Selvitys sosiaalityön jatkuvasta oppimisesta ja koulutuksesta. Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet. Rovaniemi: Lapin yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-425-6, luettu 15.10.2025.
Socca – Uudenmaan hyvinvointialueiden, Helsingin ja Helsingin yliopiston yhteinen sosiaalialan kehittämis- ja tutkimusorganisaatio (2025) Korkeakouluyhteistyö. https://socca.fi/toiminta/korkeakouluyhteistyo/, luettu 10.10.2025