Pitkäaikainen vaikuttavuustutkimus sosiaalityössä: miksi jatkuvuus ja seurantajaksot yli kuusi kuukautta ovat kriittisiä?
Viime vuoden lopulla päättyi usea Suomen kestävän kasvun ohjelmasta Next‑Generation‑EU‑rahoitusta hyödyntänyt RRP3‑hanke tavoitteinaan nostaa esille sosiaalityön kestävää vaikuttavuutta. Sain itse olla mukana kahdessa RRP3 -hankkeessa, joissa toisessa teimme tutkimusyhteistyötä lapsi- ja perhepalveluiden, työikäisten ja ikäihmisten palveluiden kanssa Sisä-Suomen hyvinvointialueilla ja toisessa Pohjois-Suomen hyvinvointialueiden aikuissosiaalityön kanssa (SULAVA 2023–2024 ja RRP3-Pohjois-Suomi 2023–2024). Hankkeiden jälkimainingeissa pohdin tässä kolumnissa, mitä päällimmäisenä jäi mieleen, ja tartun kysymykseen, miksi pitkäaikainen seuranta ja vaikuttavuustutkimus on välttämätöntä?
Vaikuttavan sosiaalityön ytimessä todellinen muutos asiakkaan arjessa
Näyttöön perustuvan tutkimus- ja vaikuttavuustiedon hyödyntäminen sosiaalityössä on edelleen melko tuore, ja sen määrittely on kesken (esim. Miettinen ym. 2022). Tämän vaikutelman sosiaalityön vaikuttavuuskeskustelusta saa myös yllä mainittujen hankkeiden kautta heijastuvana, kun hyvinvointialueet käyvät läpi rakenteellisia uudistuksia ja resurssipaineet kasvavat. Siten on entistä tärkeämpää osoittaa, että sosiaalityö tuottaa kestäviä muutoksia asiakkaiden elämään.
Sosiaalityön näkökulmasta katsottuna vaikuttavuuden lähtökohta ei ole ensisijaisesti rakenteellinen tai hallinnollinen, vaan inhimillinen ja asiakkaan arkeen liittyvä (Muuri & Pohjola 2024). Tämä tarkoittaa, että sosiaalityön vaikutusten arviointi edellyttää aivan erityistä huomiota seurantajaksojen pituuteen ja jatkuvuuteen. Lyhyet interventiot ja niiden välitön vaikutus saattavat olla helpommin mitattavissa, mutta ne antavat harvoin luotettavaa kuvaa siitä, miten asiakkaat hyötyvät sosiaalityöstä pidemmällä aikavälillä. Tämä korostuu erityisesti aikuissosiaalityössä, jonka tavoitteet perustuvat asiakkaan toimijuuden vahvistamiseen ja pitkäaikaisen hyvinvoinnin edistämiseen (esim. Raitakari & Günther & Vuorinen 2022). Mainituissa hankkeissa, erityisesti Pohjois-Suomen yhteistyöalueen hankkeessa tämä haaste nousi selvästi esiin.
Miksi pitkäaikainen seuranta on välttämätöntä?
Pohjois-Suomen tutkimusraportissa (Puuronen ym. 2026) korostetaan, että aikuissosiaalityön tulosten kuvaaminen edellyttää seurantajaksoa, joka ylittää kuuden kuukauden rajan; ilman tätä mittaria menetelmien todellista vaikutusta ei voida luotettavasti arvioida. Lyhyet interventiot antavat vain väliaikaisen kuvan, kun taas kestävät elämänmuutokset esimerkiksi taloudellisen tilanteen vakautuminen tai sosiaalisen verkoston vahvistuminen, kehittyvät hitaasti ja vaativat pidempää seurantaa.
Pohjois-Suomen hankkeessa havaittiin myös, että aikuissosiaalityössä käytettyjen menetelmien toimivuus riippuu voimakkaasti asiakaskunnan ja alueellisten olosuhteiden erityispiirteistä. Kysymys on menetelmien kontekstisidonnaisuuden huomioimisesta vaikuttavuustutkimuksessa. Tämä tekee pitkän aikavälin data‑keruusta ja analyysistä entistä tärkeämpää, jotta voidaan erottaa tilapäiset vaikutukset pysyvämmistä muutoksista. Esimerkiksi Pohjois-Suomen osatutkimuksessa Kainuun “Satsaa ja säästä” –taloussosiaalityön malli osoitti lyhyellä aikavälillä positiivisia tuloksia (noin 75 % koki hyötyä), mutta vain pitkän seurannan avulla voidaan arvioida, kuinka moni asiakas saavuttaa kestävän taloudellisen vakauden. Tuloksilla, jotka ulottuisivat yli vuoden aikajänteen, voitaisiin mahdollisesti osoittaa jo konkreettisemmin – kestävää vaikuttavuutta (de facto) – nostaa interventioiden arvostusta ja myös perustella niiden jatkotoimia (johdolle, päätöksentekijöille ja rahoittajalle).
Kokemuksellinen tieto ja menetelmien reflektointi vaikutusperustaisen tiedon tuottamisen tukena
Sisä-Suomen ja Pohjois-Suomen hankkeiden tutkimuksiin osallistuneiden työntekijöiden ja hankkeiden tutkijasosiaalityöntekijöiden havainnot osoittavat, että tieto työn vaikutuksista syntyy menetelmällisen ja tutkimustiedon hyödyntämisen rinnalla käytännön kokemuksista, hiljaisesta tiedosta ja ammatillisen intuition kehittymisestä. Työntekijöiden reflektointiprosessit paljastavat, että asiakkaiden polkujen pitkäaikainen seuranta syventää työn vaikutusten havaitsemista, ammatillista identiteettiä ja vahvistaa asiantuntijuutta. Myös tämän voi nähdä asettavan vaatimuksen nykyistä pitkäaikaisemmalle seurannalle, jotta esimerkiksi asiakas-työntekijätilanteissa rakentuva metodinen ja eettinen tieto vaikutusten kontekstisidonnaisuudesta lukeutuu systemaattiseksi osaksi sosiaalityön vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioinnin kokonaisvaltaista kuvaa.
Vaikuttavuustutkimusta ja -osaamista kestävään näyttöön perustuen asiakas edellä
Sosiaalityön kansainvälisessä ”outcomes‑first / outcomes‑led” -lähestymistavassa pitkän aikavälin vaikutusten osoittaminen on keskeistä (Munro 2004; Tilbury 2004; Flynn & Sundaresan & Caffrey 2024). Tämä asettaa organisaatioille signaalin kehittää sosiaalityön vaikuttavuusperustaisen arvioinnin rakenteita, jotka tukevat interventioiden seurantaa yli kuuden kuukauden. Mainituissa hankkeissa korostuu lähestymistavan mukaisesti myös, että sosiaalityön vaikuttavuutta on katsottava monimenetelmällisesti laajasta perspektiivistä, johon kuuluvat sekä määrälliset että laadulliset mittarit. On olennaista integroida kvantitatiiviset “ennen–jälkeen”‑mittarit laadulliseen reflektointiin, rekisteritietoon ja asiakasasiakirja-dokumentaatioon/seurantaan – jolloin pääsemme katsomaan, miten sosiaalityön monipuolinen ja pitkäaikainen näyttö syntyy.
Pitkäaikainen vaikuttavuustutkimus ei ole vain metodologinen kysymys vaan tarkoittaa kulttuurista muutosta laajemmin sosiaalityössä. Tutkimukselle, jolle asetetaan tavoitteeksi tuottaa pitkäaikaista näyttöä tuloksista, eduksi olisivat rahoitusmallit kolmen vuoden kestoisiin hankkeisiin. Keskeisintä on vahvistaa alan toimijoiden tiedolla johtamista ja vaikuttavuusosaamista, joka perustuu kestävälle näytölle ja palvelee heikoimmassa asemassa olevia sosiaalihuollon asiakkaita (Svenlin & Matthies & Turtiainen 2021).
Anne Puuronen, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Jyväskylän yliopisto
Lähteet
Pohjois-Suomen RRP3-hanke: “Aikuissosiaalityön menetelmien vaikutukset” -arviointitutkimuksessa Pohjois-Suomen yhteistyöalueella (2023–2024). https://www.chydenius.fi/fi/hankkeet/aikuissosiaalityon-menetelmien-vaikutukset#toc-julkaisut- (luettu 15.1.2026)
SULAVA-RRP3-hanke: Sosiaalihuollon laatu ja vaikuttavuus Pirkanmaalla, Kanta-Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla, (2024–2025). https://www.pirha.fi/tietoa-meista/projektit/vaikuttavuuden-tietojohtaminen-sisa-suomen-yhteistyoalueella-hanke (luettu 15.1.2026)
Flynn, S. & Sundaresan S.L. & Caffrey L. (2024) Putting Outcomes into Practice: The Implementation of a Framework of Outcome Measures within a Child and Family Service. The British Journal of Social Work 54 (6) 2024, 2378–2395.https://doi.org/10.1093/bjsw/bcae037
Miettinen, J., Kekoni T., Jylhä V., Mauno R., ja Junnonen S-R. (2022). Näyttöön perustuvan toiminnan kehittäminen lapsi- ja perhepalveluissa – teorian ja käytännön vuoropuhelu. Teoksessa Sirpa Syvänen Kaija Loppela Riitta Kolehmainen (toim.) Työyhteisöjen ja johtamisen dialoginen kehittäminen – Työhyvinvoinnin, tuloksellisuuden ja uudistumisen tekijät SoteDialogit-hankkeen artikkelikokoelma. Tampereen yliopisto: Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Työelämän tutkimuskeskus. Työraportteja 113/2022, 125–140. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/143642/978-952-03-2635-7.pdf?sequence=2&isAllowed=y (luettu 15.1.2026)
Munro, E. (2004). “The Impact of Audit on Social Work Practice.” British Journal of Social Work, 34(8), 1075–1095.
Muuri, A. & Pohjola, A. (2024) Sosiaalihuollon sisältöohjaus hyvinvointialuerakenteessa: Nykytila ja toimenpide-ehdotukset. Helsinki. STM.
Puuronen, A., Alatalo, J., Häkkinen, L., Tuohino, E., Vuorijärvi, P., & Turtiainen, K. (2026) Menetelmien vaikuttavaa käyttöä ja soveltamisedellytyksiä paikantamassa aikuissosiaalityössä Pohjois-Suomen yhteistyöalueella, tutkimusraportti. (Tulossa JYU Reports -julkaisusarjassa 4/2026).
Raitakari, S. & Günther, K. & Vuorinen, I. (2022) Neuvottelut toimijuudesta aikuissosiaalityön asiakkaiden kotikäynneillä: Selontekoja ja vastarintaa. Teoksessa Suvi Raitakari, Kirsi Günther & Jenni-Mari Räsänen (toim.) Koti, hyvinvointityö ja haavoittuvuus. Tampere: Tampere University Press, 317–346. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-038-0
Svenlin, A-R, Matthies, A-L & Turtiainen, K. (2021) Kohti tietoon perustuvaa aikuissosiaalityötä. Teoksessa Aila-Leena Matthies, Anu-Riina Svenlin & Kati Turtiainen (toim.) Aikuissosiaalityö. Tieto, käytäntö ja vaikuttavuus. Gaudeamus, 283–290.
Tilbury, C. (2004) The Influence of Performance Measurement on Child Welfare Policy and Practice. The British Journal of Social Work 34 (2) 2004, 225–241.