Irrotettu fakta ei ole totuus
Tutkimustiedolla on yhteiskunnassa erityinen asema. Sitä pidetään perusteltuna lähtökohtana päätöksenteolle, lainsäädännölle ja palvelujärjestelmän kehittämiselle. Me tutkijat toivomme, että tutkimuksia luetaan ja hyödynnetään erityisesti päätöksenteon tukena. Aikaamme liittyy kuitenkin kirsikoiden poiminta -ilmiö, jossa tutkimustiedon käyttö ei aina tee oikeutta sen alkuperäiselle tarkoitukselle.
Tietoa on helppo irrottaa kontekstistaan ja yksinkertaistaa. Tutkimuksista ja niiden tuloksista voidaan poimia yksittäisiä kohtia ja rakentaa väitteitä, jotka sopivat oman agendan eteenpäin viemiseksi, riippumatta siitä, mitä tutkimus itseasiassa todellisuudessa osoittaa. Tällöin tutkimus ei enää toimi välineenä ymmärryksen lisäämiselle, vaan siitä tulee osa poliittista tai hallinnollista argumentaatiota ja väline omien tarkoitusperien edistämiseen, eikä tutkimusta käytetä ilmiön tai toiminnan ymmärtämiseen.
Ilmiö ei ole uusi, mutta viime vuosina se näyttää voimistuneen erityisesti tilanteissa, joissa päätöksentekoon kohdistuu voimakkaita taloudellisia, ideologisia tai strategisia paineita, kuten tällä hetkellä juuri sosiaalityöhön ja sosiaalihuoltoon (Hiilamo, 2021; Teräsahde, 2025). Erityisesti jos sosiaalityön tutkimustietoa luetaan irrallaan sen synty‑yhteydestä, on vaarana, että monimutkaiset ja paikalliset ilmiöt esitetään yleispätevinä totuuksina. Tämä ei ainoastaan heikennä tutkimuksen laatua koskevaa keskustelua, vaan vaikuttaa suoraan siihen, millaisiksi sosiaalityö ammattina, sosiaalityön toimintaympäristö ja sen arvopohja muotoutuvat.
Kirsikoiden poimintaa ja tieteen autonomia
Tutkimustiedon tarkoitushakuista käyttöä on kansainvälisessä keskustelussa kuvattu cherry‑picking‑käsitteellä. Sillä viitataan tapaan, jossa tutkimuksesta poimitaan vain ne havainnot, luvut tai yksittäiset lauseet, jotka tukevat haluttua johtopäätöstä. Samalla ristiriitaiset tulokset, epävarmuudet ja rajaukset jätetään huomiotta. Tällainen valikoiva lukutapa antaa näennäisen tieteellisen perustan päätöksille, joita tutkimus kokonaisuutena ei tue. Politiikan ja tieteen rajapinnassa cherry‑picking vääristää paitsi yksittäisiä tutkimuksia myös yleistä käsitystä siitä, mitä tiede on ja miten se tuottaa tietoa. (Mizrahi, 2015; Sutton & Leach, 2026.)
Tutkimus harvoin tarjoaa yksiselitteisiä vastauksia. Se tuottaa todennäköisyyksiä, tulkintoja ja rajattuja näkökulmia tiettyyn aikaan, paikkaan ja aineistoon sidottuna. Kun tästä kokonaisuudesta irrotetaan vain yksi osa, tutkimuksesta tulee helposti väline, jolla oikeutetaan jo tehdyt päätökset sen sijaan, että päätöksiä aidosti punnittaisiin tutkimustiedon valossa.
Kirsikoiden poimimisen lisäksi Suomessa keskustelu tutkimus‑, kehitys‑ ja innovaatiotoiminnan strategisista valinnoista on tuonut esiin jännitteen vaikuttavuuden, tutkimusrahoituksen kohdentamisen ja tieteen vapauden välillä. Strategisella ohjauksella pyritään vahvistamaan tutkimuksen yhteiskunnallista merkitystä ja kohdentamaan rajallisia resursseja valituille painopistealueille. Ongelmalliseksi tilanne muodostuu silloin, kun strateginen ohjaus alkaa vaikuttaa siihen, millaisia tutkimuskysymyksiä pidetään “relevantteina” tai “hyödyllisinä”. Tällöin vaarana on, että tutkimusta ei enää arvioida ensisijaisesti tieteellisin kriteerein, vaan sen perusteella, kuinka hyvin se sopii kulloinkin vallalla olevaan poliittiseen tai taloudelliseen kehykseen. Tämä kehitys altistaa tutkimustiedon entistä suuremmalle väärinkäytölle, jolloin vain tietynlaiset tulokset nousevat näkyviksi ja käyttökelpoisiksi.
Kuten Miia Ijäs‑Idrobo (2026) on todennut, strategiset TKI‑valinnat voivat yhtä aikaa avata uusia mahdollisuuksia ja kaventaa tutkimuksen kenttää, erityisesti niillä aloilla, joiden yhteiskunnallinen merkitys ei taivu helposti ennalta määriteltyihin teemoihin. Tieteentekijöiden liitto onkin korostanut, että poliittinen ohjaus ei kuulu tieteeseen. Tieteen autonomia ei ole tutkijayhteisön etuoikeus, vaan demokraattisen yhteiskunnan perusedellytys. Ilman vapautta valita tutkimuskysymyksiä, menetelmiä ja tulkintoja tutkimus menettää kykynsä tuottaa kriittistä ja myös vallalle epämiellyttävää tietoa (Hahtela 2025).
Kun tieteen autonomia heikkenee, myös tutkimustiedon käyttö päätöksenteossa muuttuu. Tutkimuksesta tulee helposti legitimaatioväline: sen tehtävä ei ole kyseenalaistaa, vaan vahvistaa. Tällöin cherry‑picking ei ole vain yksittäinen virheellinen lukutapa, vaan osa laajempaa tiedepoliittista asetelmaa, jossa tietoa käytetään vallankäytön tukena eikä yhteisen ymmärryksen rakentamisessa.
Sosiaalityö esimerkkinä tutkimustiedon haavoittuvuudesta
Sosiaalityö on tieteenala, jossa tutkitulla tiedolla on suuri käytäntöön ja ihmisten arkeen kohdistuva merkitys niin asiakastyön konkreettisina päätöksinä kuin myös hallinnollisina linjauksina. Tutkimustiedon avulla arvioidaan palveluiden vaikuttavuutta ja rakennetaan palveluja, perustellaan menetelmävalintoja sekä tehdään asiakastyötä ja päätöksentekoa koskevia linjauksia. Tästä syystä sosiaalityön tutkimus on erityisen altis väärinkäytölle. Esimerkiksi yksittäisiä tutkimuksia tai tuloksia saatetaan käyttää perustelemaan laajoja rakenteellisia uudistuksia, vaikka tutkimus itse olisi rajautunut tiettyyn kontekstiin tai kohderyhmään.
Olemmekin huolestuneita ilmiöstä, jossa tutkimustietoa käytetään suoraviivaisesti, irrallaan siitä kontekstista, jossa se on syntynyt. Tutkimuksesta poimitaan yksittäisiä lauseita, taulukoita tai prosenttilukuja, ja niiden perusteella rakennetaan johtopäätöksiä, joita alkuperäinen tutkimus ei tue – tai joita se on jopa erikseen varonut esittämästä.
Tiedetysti julkinen ja poliittinen keskustelu suosii yksinkertaisia väitteitä ja vastauksia, tutkimus puolestaan ei. Kun tutkimuksesta ei löydy yhtä lopputulosta tai totuutta, jokin taho ottaa ohjat ja monimutkainen todellisuus litistetään yksinkertaiseksi väitteeksi. Hyvin harva tutkimus pystyy todistamaan mitään yksinään. Se on aina osa laajempaa kokonaisuutta, tutkimusten ketjua, keskustelua ja jatkotutkimusta, erityisesti sosiaalityössä. On myös muistettava että, usein ilmiöt ovat paikallisia, aikaan sidottuja ja tietyn ryhmän kokemuksia kuvaavia. Ja juuri niitä koskevat tutkimukset ovat arvokkaita – mutta vain, jos ne luetaan niin kuin ne on tarkoitettu luettaviksi: konteksti edellä, ei kontekstista irrotettuina.
Väärin käytetty tutkimustieto ei vaikuta vain tiedon laatuun, vaan koko sosiaalityön ajattelutapaan. Se muuttaa alaa vähitellen suuntaan, jossa monimuotoiset ilmiöt yritetään pakottaa yksiselitteisiksi ja jossa tutkimus toimii pikemminkin oman näkemyksen pönkittämisenä kuin yhteisen ymmärryksen rakentajana. Tämä on ongelma, joka nakertaa luottamusta tutkimukseen ja vaikeuttaa yhteiskunnallista keskustelua.
Kohti parempaa tutkimuslukutaitoa
Tutkimus ei ole muuttumattoman totuuden paljastaja, vaan tapa ymmärtää maailmaa järjestelmällisesti ja korjata virheellisiä käsityksiä. Tämän vuoksi toivommekin kaikilta päätöksentekijöiltä, asiantuntijoilta ja sosiaalialan ammattilaisilta tarkkaa tutkimusten lukutaitoa ja perehtymistä tutkimusten kokonaisuuksiin.
Avoin keskustelu tutkijoiden ja päätöstentekijöiden kanssa on tarpeen, jotta nyanssit tulevat näkyviksi ja jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin, sillä tutkimustiedon väärinkäytön ehkäiseminen ei ole vain meidän tutkijoiden vastuulla. Tutkimusten lukeminen kokonaisuuksina, epävarmuuksien tunnistaminen ja avoin vuoropuhelu tutkijoiden kanssa ovat keskeisiä keinoja ehkäistä cherry‑picking‑ilmiötä.
Tiina Lehto-Lundén, Principal Research Scientist, Hämeen ammattikorkeakoulu
Johanna Kiili, Apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto
Johanna Moilanen, Yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Anu-Riina Svenlin, Apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
Lähteet:
Sutton, R. M., & Leach, S. (2026). Why science is revered and rejected. Current Opinion in Psychology, 68, 102234. https://doi.org/10.1016/j.copsyc.2025.102234
Ijäs‑Idrobo, M. (2026). Tuovatko strategiset TKI‑valinnat uusia mahdollisuuksia vai kaventavatko ne niitä? Tieteentekijät. Tuovatko strategiset TKI-valinnat uusia mahdollisuuksia vai kaventavatko ne niitä? – Tieteentekijät
Hahtela, N. (2025). Poliittinen ohjaus ei kuulu tieteeseen. Tieteentekijät. Poliittinen ohjaus ei kuulu tieteeseen – Tieteentekijät
Hiilamo, H. (2021). Tutkimukseen perustuvan asiantuntijatiedon käyttö päätöksenteossa: Esimerkkinä sote-uudistus. Hallinnon tutkimus, 40(2), 111–128. https://doi.org/10.37450/ht.110879
Mizrahi, M. (2015). Historical Inductions: New Cherries, Same Old Cherry-picking. International Studies in the Philosophy of Science, 29(2), 129–148. https://doi.org/10.1080/02698595.2015.1119413
Teräsahde, S. (2025). Mielikuvat tutkimuksen, käytännön ja politiikanteon suhteista muutoksessa. Tiedepolitiikka, 50(4), 30–35. https://doi.org/10.58957/tp.173134